Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Jul 30, 2016 18:06:43 GMT
Vekaravaarassa 30.07.2016 eteenpäin! 27.01.2017 eteenpäin matkassa mukana myös pv-ruuna Nessu! Tulevat kilpailut:ei tulevia kilpailuita
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Jul 30, 2016 20:38:15 GMT
30.07.2016 Fiona muuttaa Vekaravaaraan Saapumisemme Vekaravaaraan sujui rauhallisesti. Pääsimme matkaan vasta illan puolella, joten saavuimme tallille sopivasti hieman ennen iltatallia, jolloin tallissa oli onneksi kohtalaisen rauhallista. Pysäköidessäni autoni tallin pihaan, näin että tallista asteli pihalle tummahiuksinen pirteän näköinen nainen, jonka arvasin Vívaksi, tallin omistajaksi. Menin esittäytymään kohteliaasti ja kerroin hieman matkastamme ja Fionasta. Kuulin trailerista jo hermostunutta steppailua, joten hoputin avopuolisoni Rikun avaamaan trailerin takasiltaa samalla kun itse sujahdin sisälle traileriin. Fiona mulkoili minua korvat luimussa, mutta tamma antoi kiltisti minun ottaa sen riimunnarun päähän. Annoin Rikulle luvan avata trailerin takasillan ja Fiona lähti hieman vauhdikkaasti peruuttamaan ja oli humauttaa päänsä trailerin kattoon. "Saavumme ryminällä! Kuten aina", naurahdin hieman Vívan katsellessa tammani vauhdikasta ulos tuloa. Maan kamaralle päästyämme taputin tammani kaulaa kiitokseksi. "Ompa se lihaksikas noin nuoreksi", Víva naurahti hieman ihmetellen. "Jep. Entinen laukkahevonen, niin Fionalle on kasvanut hyvät lihakset jo siinä touhussa. En minä itse ole täällä selässä vielä edes käynyt", totesin ja vältin täpärästi Fionan ilmassa viuhuvat hampaat. "Fiona on tosiaan melko äkäinen, ainakin vielä, mutta ei se ole mua ainakaan vielä kertaakaan onnistunut puremaan", jatkoin vielä.
Jonkin aikaa tallipihassa keskusteltuamme suuntasimme Vívan perässä talliin, josta hän näytti Fionan karsinan. Päästin tamman karsinaansa tutustumaan ja nappasin sen päästä riimun pois. Fiona ei turhia tuntunut stressaavan ja tamma asettuikin nopeasti heiniään syömään välillä luimistellen kaikille ohitse kulkeville. Víva esitteli meille vielä nopeasti lopun tallin ja paikan, jonne saisimme kantaa Fionan tavarat, jonka jälkeen tallin omistaja palasi iltatallin pariin ja itse lähdin Rikun kanssa hakemaan hevoseni tavaroita autolta.
"Mihin helkkariin se hevonen tarvitsee näitä kaikkia tavaroita, eihän se edes osaa vielä mitään", Riku ihmetteli katsellessaan takaluukussamme olevia kahta satulaa ja kaikkia muita roiniamme. "Mutta se oppii! Ja mun hevoseni tarvitsee kunnon varusteet", tokaisin vain ja virnistin miesystävälleni hurmaavasti. Nappasin itse ruskean koulusatulamme hellään huomaani ja nyökkäsin Rikua ottamaan estesatulan. Sain mukaani vielä suitsemme ja harjapakin, jonka jälkeen lähdimme kantamaan tavaroita tallin puolelle.
Saimme kuin saimmekin ahdettua kaikki Fionan tavarat paikoilleen ja tavarat olivat jopa yllättävän siististi. Olihan minun myönnettävä, että olen melkoinen varusteratsastaja ja että kaikki rahani kuluvat hevoseen, mutta olen ainakin tyytyväinen elämääni, joten se on tärkeintä. "Sanja, eiköhän meidän pitäisi kotiinkin jo lähteä, kun Merlin ja Loki odottavat", kuulin Rikun huhuilevan tallin puolelta, kun itse olin vielä asettelemassa satulahuopiamme siistimmin. Merlin on meidän nuori maine coon uroksemme ja Loki lancashire heeler uroksemme. Oikeastaan kissamme Merlin käyttäytyy täysin samalla tavalla kuin koira, joten välillä tuntuu kuin omistaisimme vain kaksi koiraa. "Juu juu!" huikkasin ja nappasin vielä kaapistamme porkkananpalan Fionalle. Palasin tallin puolelle ja kävin heittämässä tammani ruokakuppiin porkkanan palan, jonka jälkeen olin valmis lähtemään. Fionan ruokinnan olin neuvonut Vívalle jo aikaisemmin, joten kaiken pitäisi olla valmista. Tarhausjärjestelytkin olimme sopineet tallipaikan sopimisen yhteydessä. Lähdimme siis Rikun kanssa suuntaamaan kohti pientä kaksiotamme ja jätin Fionan uudelle ja vieraalle tallille. Luotin kuitenkin, että hevoseni on hyvässä hoidossa! Sanja & Fiona 1hm // tämmöinen aloitustarina Ajatus ei oikein kulkenut, kun ilta on mennyt kipeää koiraa hoitaessa, mutta jotain teki mieli kirjoitella
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Jul 31, 2016 11:32:20 GMT
31.07.2016 Mitä ihmettä? Mitä ihmettä? Olin juuri ilmottautunut koulukilpailuihin Fionan kanssa, vaikken ollut kertaakaan edes hevoseni selkään kiivennyt. Ilmoittauduin kyllä vain raviohjelmaan, mutta silti. Enhän edes tiedä kuinka tamma reagoi kaikkiin apuihin, mutta tamman entisen omistajan mukaan Fionan kanssa on hieman harjoiteltu perus ratsastustakin. Tänään kuitenkin päätin kavuta selkään, sillä Fiona oli kotiutunut hurjan hyvin ja saapuessani tallille, löysin tamman retkottamassa tarhasta kyljellään. Näin Vívan kauempana siivoamassa jotakin tarhoista ja moikkasin naiselle pirteästi.
Talutin Fionan talliin sen omaan karsinaan ja napatessani tammalta riimua pois, yritti se jo tutuksi tulleeseen tapaansa iskeä hampaansa käsivarteeni, mutta olin nopeampi ja huiskaisin Fionaa kauemmas. Hieman luimien Fiona siirtyi tutkimaan karsinasta löytyviä heiniään. Ripustin riimun paikalleen ja suljin Fionan karsinan oven jättäen tamman rauhassa tutkimaan karsinaansa. Itse suuntasin varustehuoneeseen hakemaan tarvikkeitani.
Varustehuoneesta mukaani lähti liila harjapussini, pinkit upouudet suojat ja siistit mustat suitset kauniilla vaaleanpunaisilla yksityiskohdilla. Poistuessani varustehuoneesta olin vähällä törmätä Vívaan. "Ompa teillä kiiltävät kamat!" tämä ihasteli ja katseli puhtaana hohtavia varusteitamme. "Joo, no ei nää oo vielä kertaakaan käytössä ollut. Tänään ajattelin nousta ensmäistä kertaa ratsaille", totesin ja hymyilin hieman ujosti. "Pärjäätkö yksinäsi vai tuunko seuraksi?" Víva kysyi ystävällisesti. "No jos sulla ei oo kiireitä, niin kai sä ainakin alkuun voit vähän tulla katsomaan, tuleeko ambulanssille tarvetta", naurahdin. Olihan se hyvä, että joku tulee hieman pitämään seuraa, vaikka Fiona onkin tottunut jo ratsastajan painoon selässään.
Varustin Fionan kaikessa rauhassa ja laitettuani suojat äreän tammani jalkoihin, lähdin suuntaamaan takaisin varustehuoneeseen, jossa vedin jalkaan kiiltävät ratsastussaappaani ja päähäni vedin kypärän. Turvaliivinkin virittelin päälleni, ihan vain varmuuden vuoksi. Viritin nopeasti estesatulaamme vaaleanpunaisen satulahuovan, jonka jälkeen lähdin takaisin karsinalle viimeistelemään Fionaa ratsastusta varten.
Talutin tammani kentälle Vívan seuratessa meitä juoksutusliina kädessään. Kentälle saavuttuamme taluttelin Fionaa hetken, jonka jälkeen otin juoksutusliinan Vívalta ja kiinnitin sen tammani kuolaimiin. Fiona mulkaisi minua jälleen, muttei tehnyt mitään, lähinnä ihmetteli hieman laukkasatulaa painavampaa asiaa selässään. Laitoin Fionan alkuun juoksemaan juoksutusliinan päässä askellajit läpi ja tamma esittelikin muutamia melko tyylikkäitä rodeoesityksiä. "Kyllä siitä ainakin liikettä näyttää löytyvän!" Víva naurahti kentän reunalta. Nainen oli aivan oikeassa, Fiona osasi selvästi ravissakin liikkua todella kauniisti ja suuresti ja eteenkin tamman laukka oli todella näyttävä.
Juoksutuksen jälkeen taluttelin tammaa pari kierrosta, jonka jälkeen oli aika nousta ratsaille. Laukkahevosena Fiona on tottunut siihen, että ratsastaja puntataan selkään, joten Víva punttasi minut kyytiin. Ensin vain istuin rauhassa tammani selässä ja silittelin sen kaulaa. Fiona seisoi kiltisti aloillaan katsellen ympärilleen korvat hörössä, vaikka välillä sen oli pakko hieman luimia vieressä seisovalle Vívalle. Hetken seisoskelun jälkeen pyysin tamman liikkeelle ja hieman epävarmasti Fiona lähti kävelemään. Vaikka kokosinkin hieman ohjia kevyelle tuntumalle, ei Fiona reagoinut siihen mitenkään.
Ensimmäinen ratsastuksemme koostui rennosta kävelystä ja hieman ravailimmekin kenttää ympäri. Tammani tuntui ymmärtävän yllättävän hyvin kaikki apuni, joten uskoin todellakin, että sillä oli suoritettu jonkin sortin perusratsutus jo ennen minulle tuloaan. Ehkä minun kilpailusuunnitelmani ei olisikaan täysin tuhoon tuomittu! Ratsastuksen jälkeen laskeuduin alas Fionan selästä ja taputin tammaa onnellisena. Ensimmäinen ratsastus oli ylittänyt kaikki kaukaiset haaveenikin. Sanja & Fiona 2hm
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Aug 1, 2016 20:00:05 GMT
01.08.2016 Toinen kerta ratsailla
Ratsastin tänään Fionalla toista kertaa. Kentällä olimme yhteensä ehkä puolisen tuntia, josta selässä olin kuitenkin vain 20 minuuttia. Lähinnä testailin apujen toimivuutta ja harjoittelimme taipumista. Fiona liikkuu luonnostaan yllättävän tasapainoisesti ja se hakee helposti itse muotoa. Tänään kokeilin myös laukkoja molempiin suuntiin kevyessä istunnassa ja Fiona yritti todella helposti lähteä kiitämään, kuten se on tottunut laukkakilpailuissa, mutta nopeasti se ymmärsi, että vaikka selässä on ratsastaja, voi se laukata rauhassa ja rennosti. Kaikenkaikkiaan Fiona oli todella hyvä ja se oppii uskomattoman nopeasti uudet asiat! Sanja & Fiona 3hm
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Aug 11, 2016 10:53:00 GMT
11.08.2016 Juoksutusta Elokuun alku on ollut varsin onnistunut minun ja Fionan osalta. Olen muutamia kertoja tammalla ratsastanut ja ravi sujuukin jo kohtalaisen kauniisti, mutta laukassa on enemmän työtä, sillä eihän entinen laukkahevonen heti voi ymmärtää, ettei kaahaaminen ole suotavaa. Muutamia puomejakin olemme ylittäneet käynnissä ja ravissa, lähinnä omaksi iloksi. Olen suorastaan yllättynyt siitä, kuinka nopeasti Fiona ymmärtää uudetkin asiat, eikä koulutusprojekti tunnu lainkaan epäilyttävältä ja olen varma, että laukassakin alkaa pian tapahtua edistystä.
Saapuessani tänään tallille, retkotti Fiona tarhassaan pitkin pituuttaan. Tamma tuntui viihtyvän Vekaravaarassa ja niin viihdyin minäkin. Tallin ilmapiiri oli meille sopivan rauhallinen ja kaikki tallilaisetkin ovat oikein mukavia. Kävelin Fionan tarhalle ja kutsuin tammaa lempeästi. Se nosti nopeasti päänsä ylös ja katsahti minuun korvat luimussa. Jonkinlainen viha-rakkaus -suhdehan tämä taitaa olla, mutta kyllä Fiona on alkanut hyväksyä minutkin jo paremmin, eikä se enään äksyile niin paljon, kuin minulle tullessaan. Tamma on alkanut jo tutustua minuun. Nappasin Fionan riimunnaurun aidantolpasta ja portille ilmestyikin innokkaan Kirppu ja Melli, mutta oma mussukkani vain mulkoili minua tarhan perältä. Huokaisin ja astuin sisälle tarhaan. Tervehdin sekä Kirppua, että Melliä rapsutuksilla, jonka jälkeen hätistin innokkaat tammat kauemmas ja sain raivattua tieni Fionan luokse, joka tuttuun tapaansa antoi kiltisti kiinni, mutta yritti iskeä hampaansa takapuoleeni. Suhahdin tammalle ja se mulkaisi minua pää korkealla. Naurahdin pienesti ja lähdin taluttamaan nuorta hevostani portille.
Tallin ovella olin vähällä törmätä Kirpun toiseen omistajaan, jonka nimeksi muistelin Inna. ”Moi, ja sori, en kattonut yhtään eteeni!” pahoittelin naurahtaen ja käänsin Fionan päätä pois päin, kun se yritti ylitseni kurkoitella hampaitaan Innan suuntaan. ”Ompas ystävällisen näköinen tamma”, Inna virnisti ja nyökkäsi selkäni takana mulkoilevaa Fionaa.
”Joo, se on vähän omituinen tapaus. Pohjimmiltaan Fiona on kumminki ihan kiva”, totesin ja taputin Fionaa. ”Se sun Kirppusi on kyllä tosi nätti, ihanan värinen”, kehuin ja Innan hymy tuntui ylettyvän korviin saakka. ”Kiitos, joo onhan se kaunis, vähän herkkis kuitenkin luonteeltaan, mutta niin tammat taitavat vähän aina olla”, Inna totesi ja naurahti pienesti.
Kun pääsimme karsinallemme, nappasin Fionalta riimun pois ja päästin sen tutkimaan karsinansa pohjaa. Olin aikaisemmin jo tuonut harjapakin karsinalle, joten ripustin riimun naruineen paikalleen ja nappasin harjapakista pölyharjan. Aloin harjailemaan Fionaa välittämättä sen luimistelusta ja vähitellen tamman ilmekkin alkoi pehmentyä ja se jopa välillä katseli minua korvat hörössä. Olin ottanut lähestymistavakseni sen, etten välitä mitenkään tamman uhkailuista. Tekniikkani onkin osoittautunut kohtalaisen toimivaksi ja minusta alkaa tuntua, että kaikki Fionan yrmyilyt ovat vain esittämistä ja kovaa ulkokuorta. Vatsan alusta harjatessani Fiona mulkaisi minua taas, muttei edes yrittänyt huitaista jalallaan, joten kehuin tammaa.
Kun harjailut ja kavioiden puhdistukset oli tehty, nappasin Fionan suitset ja suitsin tamman, jonka jälkeen kiinnitin juoksutusliinan kuolaimiin ja suuntasimme kentälle, joka oli vielä onneksemme tyhjä. Kävelimme muutamat kierrokset ja otin hieman pysähdyksiä ja peruutuksia maastakäsin, joita Fiona alkuihmettelyn jälkeen kuunteli oikein hyvin. Sopivien alkukäyntien jälkeen ohjasin Fionan ympyrälle, jonka keskelle itse jäin. En usko, että Fionaa on kovinkaan paljoon juoksutettu entisessä kodissaan, mutta siitä huolimatta tamma osaa kohtalaisen hyvin peruskäskyt ja se pysyy kiltisti ympyrällä, vaikka laukassa pitääkin hieman kaahailla ja riehua. Nopeasti käskin Fionan raviin ja annoin tamman itse hakea tasapainoaan.
Laukassa Fiona yritti kummallisia rodeohyppyjä, mutta tyytyi nopeasti vain laukkaamaan. Jarruttelussa meni vielä muutamia ylimääräisiä kierroksia, mutta yleisesti ottaen Fiona käyttäytyi oikein hienosti. Loppukäynnit menimme kävelemään tallipihaa ympäriinsä ja kävimme tutustumassa myös hurjan pelottavaan postilaatikkoon, joka paljastuikin kiltiksi, eikä pieniä hevosia syöväksi monsteriksi.
Tallissa hoidin Fionan vain kohtalaisen nopeasti pois, jonka jälkeen palkitsin tamman porkkanalla, jonka tiputin tamman ruokakippoon. Kävin palauttamassa tavaramme paikoilleen ja pyyhin nopeasti suitsemme, jonka jälkeen palasin karsinalle hakemaan Fionaa. Tamma kävi vielä juomassa, jonka jälkeen se tuli yllättävänkin ystävällisen näköisesti karsinan ovelle, jossa sujautin riimun tammani päähän, taputin sen kaulaa lempeästi ja lähdin taluttamaan Fionaa ulos. Tarhaan tamma jäi mielellään ja jätinkin Fionan taas hyvillä mielin viettämään iltapäiväänsä. Itse suuntasin kulkuni kotia kohti, jossa toivottavasti olisi jo ruokakin valmiina. Sanja & Fiona 4hm
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Aug 13, 2016 9:59:33 GMT
13.08.2016 Jännitystä Ei mua rehellisesti sanottuna ollut varmaan koskaan jännittänyt näin paljon! Huomenna olisi ohjelmassa mun ja Fionan ensimmäiset koulukilpailut, joissa ohjelmana kyllä olisi raviohjelma, sillä laukassa ratti ei vielä toiminut tarpeeksi hyvin. Tänään olisi tarkoitus suorittaa pienenmoinen valmisteluratsastus, sillä vielä on mahdollisuus perua startti, jos kaikki menisi surkeasti. Itsehän olen kilpaillut paljon, mutta tietenkin se jännittää aivan eri tavalla, kun kyseessä on entinen laukkahevonen, joka ei ole edes kuukautta ollut omistuksessani, mutta haluan nopeasti päästä näyttämään Fionalle maailmaa. Samassa tuttu ääni herätti minut ajatuksistani. "Eli oliks teillä huomenna ne kisat?" Víva kysyi karsinan ovelta utelias ilme kasvoillaan. Fiona mulkaisi naista ja itse huokaisin. "Joo on, jännittää aika pirusti", vastasin melko hiljaisella äänellä. "Ymmärrän, vaikka etkös sä olekkin kilpaillut ennenkin?" tallin omistaja jutusteli. "Joo oonhan mä ollut kilparatsastaja ihan pikkutytöstä asti", naurahdin ja hieman rohkaistuneena taputin Fionan kaulaa ja pyörittelin sen lyhyitä jouhia sormieni ympärillä. "Hyvin se siis menee! Turhaan jännität", Víva naurahti ja hymyili minulle rohkaisevasti.
Talutin Fionan kentälle jo rennommalla fiiliksellä ja taluttelin tammaa muutamat kierrokset maasta käsin. Kenttä oli onneksi tyhjä ja useinhan minulla oli tavoitteena mennä ratsastamaan mahdollisimman hiljaiseen aikaan, eteenkin vielä nyt kun Fiona on niin kokematon. Käveltyämme hetken, pysäytin luimistelevan tammani jakkaran viereen ja silittelin Fionan kaulaa lempeästi. Olin kiintynyt mulkoilevaan täysiveritammaani jo uskomattoman paljon, enkä oikeastaan tiennyt miten yhtäkkiä pärjäisin ilman Fionaa. Heti ensimmäisenä ratsukoulutuksemme aluksi olin opettanut tamman seisomaan kiltisti jakkaran vieressä selkäännousun ajan, ja niinhän Fiona seisoi. Ei sillä tuntunut olevan kiire minnekkään. Nousin ratsaille, palkitsin Fionan pienellä heppanamilla jonka löysin taskustani ja annoin pohkeillani merkin tammalle, että saa lähteä liikkeelle. Tein käynnissä hieman jumppailua ja taivuttelin Fionaa. Tamma osasi jo hyvin kääntyvät avut ja väistävää pohjettakin se kuunteli jo jonkin verran. Fionalla oli todella hyvä tasapaino näin nuoreksi, kun vertaan sitä muihin hevosiin joita olen ratsuttanut. Vähitellen aloin ottamaan ravipätkiä ja istuin silloin tällöin pieniksi hetkiksi alas Fionan hieman pomputtavaan raviin, johon olin kuitenkin jo muutaman ratsastuskerran jälkeen tottunut todella hyvin. Ravissa tamma alkoi hakea itsestään jo yllättävän paljon muotoon ja välillä meinasin täysin unohtaa, että allani on entinen laukkahevonen. Laukkaa otin ratsastuksen lopuksi vain parit kierrokset molempiin suuntiin ja nyt Fiona alkoi jo malttaa laukata rauhallisemmin pää alempana. Ratsastin yhteensä korkeintaan puoli tuntia ja loppukäynnit kävelimme pihaa ympäri. Maastoon emme olleet vielä Fionan kanssa lähteneet, mutta ajattelin rahdata poikaystäväni jonakin päivänä maastoseuraksi maastakäsin. Loppukäyntien päätteeksi pysäytin Fionan tallin eteen ja laskeuduin maahan taputtaen Fionaa iloisena. Tämä ratsastus oli mennyt sen verran hyvin, että fiilikseni huomisista kisoista on selkeästi parantunut. Talutin Fionan talliin ja pysäytin sen käytävälle karsinamme eteen. Opetin tammaa seisomaan paikallaan sen aikaa, kun nappasin siltä satulan pois ja laskin satulan maahan karsinamme eteen. Vasta tämän jälkeen annoin Fionalle luvan mennä karsinaan. Hevoseni on suoraan sanottuna uskomattoman nopea oppimaan, peruskiltti luonteeltaan, mutta todellinen yrmy. Itseäni ei Fionan mulkoilut ja luimimiset kuitenkaan haittaa, sillä siitä huolimatta tamma on mukava käsitellä. Hoidin Fionan huolella pois ja vein sen tarhaan, jonka jälkeen palasin talliin katsomaan kilpailuvarusteemme kuntoon. Minulla oli suuri ikean kassi mukanani, jonne kasaisin tavaroitamme. En ollut vielä ratsastanut Fionalla koulusatulan kanssa, joten kiinnitin vanhan hevoseni entisen valkoisen huovan estesatulaamme karvaromanin alle. Katsoin kaapistamme omat varusteenikin kasaan ja tarkistin vielä moneen kertaan, että kaikki tarpeellinen on pakattu. Jätin tavaramme siististi varustehuoneen reunaan, jossa niiden ei pitäisi olla kenenkään tiellä. Pakattuani tavarat, suuntasin tallipihalle istuskelemaan, sillä en ollut tullut omalla autollani, vaan poikaystäväni Riku oli heittänyt minut tallille. Jouduin jonkin aikaa siis odottelemaan kyytiäni joten istahdin tallin eteen ja nojasin selkäni seinään. Sanja & Fiona 5hm
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Aug 15, 2016 9:56:45 GMT
14.08.2016 Ensimmäiset kilpailut Yön nukkuminen jäi melko vähäksi, sillä yritin etsiä kisatakkiani kaappieni perukoilta yömyöhään asti ja kun takkia ei kuitenkaan löytynyt, en pystynyt enään nukkumaan kunnolla, sillä koin takin mystisen katoamisen huonona enteenä. Aamulla kuitenkin nousin hyvissä ajoin, väsyneenä kylläkin. Söin aamupalan rauhassa ja jouduin lähes potkimaan Rikun ylös sängystä. Illallla olin pakannut kotoakin kaikki tavarani ja vedin vihdoin jalkaani valkoiset kisahousuni, joiden päälle ehdin onneksi nopeasti kiskomaan harmaat lökärit, sillä suurikokoinen maine coonini Merlin yritti taukoamatta kiivetä syliini. Silittelin kissaani hetken, jonka jälkeen nostin sen lattialle ja kertasin päässäni vielä raviohjelman radan. Olin miljoonia kertoja kilpaillut raviohjelmassa eri ratsutettavieni kanssa, mutta pitkästä aikaa ratsuna olisi oma hevoseni, joten jännitys ei tuntunut laantuvan yhtään.
Kun vihdoin pääsimme tallille, pakkasin ensimmäisenä kaiken tarpeellisen ja varmasti paljon ylimääräistä tavaraa autoomme, jonka jälkeen hain Fionan sisälle harjattavaksi. Ei tamma ollut vielä edes kauaan ulkona ehtinyt olemaan, mutta se oli ehtinyt jo piehtaroimaan itsensä aivan pölyiseksi. Harjasin tammaa ja siistin sen harjaa, jonka jälkeen alkoi olla valmista. Talutin Fionan pihalle, jossa Rikun avustuksella virittelin tammalle kuljetussuojat ja aloitimme lastaamisen. Fiona seurasi minua traileriin korvat luimussa ja oli vähällä näykkäistä palan irti olkapäästämme, mutta kohtalaisen turvallisesti saimme tamman sisälle traileriin ja takasillan kiinni. Kiinnitin Fionan riimustaan traileriin ja nappasin riimunnarun mukaani auton puolelle.
Saavuimme Metsälammen Ratsutallille hyvissä ajoin, mutta paljoon porukaa ei ollut vielä liikkeellä, sillä kilpailisin ensimmäisessä luokassa. Pyysin Rikua pitämään Fionalle seuraa sen aikaa, kun itse käyn ilmoittautumassa. Palasin nopeasti ilmoittautumisen jälkeen ja otimme jo kärsimättömäksi käyvän Fionan ulos trailerista. Tamma katseli ympärilleen sieraimet suurina ja annoin sille pari herkkua rauhoitteluksi. Tamma pyörähteli hieman ympäriinsä varustaessani sitä, mutta kunhan pääsimme kävelemään, Fiona alkoi rauhoittua. Tamma mulkoili minua suurimman osan ajasta korvat luimussa, mutta välillä se katseli minua ystävällisesti korvat hörössä. Käveltyämme sopivasti, nappasin lökärit pois kisahousujeni päältä, vedin ratsastussaappaani jalkaan. Kun sain kypärän päähäni, nousin ratsaille ja taputin Fionan kaulaa rohkaisevasti. Pääsimme heti verryttelemään ja päätin vain hieman ravailla rennosti ja kertailla kaikkia apuja.
Meidät kutsuttiin radalle melkein ensimmäisten joukossa ja vihdoin jännitykseni tuntui laantuvan. Hengitin syvään ja ohjasin Fionan kouluaitojen sisäpuolelle, joista nuorukainen ei tuntunut olevan moksiskaan. Keventelin Fionan kanssa muutamat kerrat kilpailualuetta ympäri ennenkuin kuulin vihelluksen ja tiesin saavani aloittaa. Päädyssä istuin harjoitusraviin ja ohjasin Fionan alkutervehdykseen.
Radan päättyessä olin onnellinen, taputin Fionaa innoissani ja hyppäsin alas ratsailta heti kun pääsin pois kouluaitojen sisältä. Palkitsin tammani pienellä herkulla ja lähdin taluttamaan Fionaa loppukäynneiksi. Rata oli sujunut oikeasti todella hyvin, ajatellen että allani ollut hevonen ei ole tehnyt normaaleja ratsunhommia edes kuukautta säännöllisesti. Tottakai radassa oli virheitä, kuten pitkiksi venyneet pysähdykset, hieman lerpahtaneet kulmat ja vaikka mitä, mutta Fiona oli koko radan ajan todella rauhallinen ja se kuunteli minua hienosti. Yleisö ja kaikki sählinki tuntui olevan sille tuttua jo laukka-ajoilta.
Luokan päätyttyä lastasimme Fionan takaisin traileriin ja kiinnitin tammalle hetkeksi heinäverkon paikoilleen, jonka jälkeen kävin hakemassa arvostelumme. Olin sijoittunut 6/11, mikä oli mielestäni todella hyvin. Palaute oli pääasiassa hyvää ja se sisälsi paljon oikein hyviä huomioita ja parannusehdotuksia. Harjoituskoulukilpailuissa parasta on aina todella laaja palaute, joka tulee kyllä tarpeeseen nuoren hevosen kanssa toimiessa. Arvostelu taskussani palasin autollemme ja tarkistin vielä kaikki trailerin kiinnitykset ennenkuin hyppäsin ratin taakse ja lähdimme paluumatkalle Vekaravaaraan. Sanja ja Fiona 6hm
// tarina tosiaan sijoittuu eiliselle!
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Aug 18, 2016 11:08:40 GMT
18.09.2016 Aksu saapuu talliin! Virallisesti edelleen äitini omistuksessa oleva komea lusitanoruuna Alexandre Du steppaili riimunnarun päässä ja katseli ympärilleen. Olimme juuri äitini kanssa kuljettaneet ruunan Vekaravaaraan, sillä Aksuksi kutsuttu herra siirtyy omistukseeni. Aksu saapui vuosi sitten Portugalista Suomeen äitini omistukseen ja hänen oli tarkoitus saada ruunasta hyvä harrastehevonen, mutta Aksu osoittautui hänelle turhan herkäksi ja kuumaksi, joten lupauduin ottamaan ruunan itselleni ja kun Vekaravaaraan kerran vielä mahtui uusi asukas, sujui kaikki täydellisesti. Äitini edelleen auttaisi Aksun liikutuksissa ja olisi ruunan virallinen omistaja, mutta pitäisin hevosta kuin omaani.
Víva saapui tallista uteliaan näköisenä ja nainen tuli tervehtimään tallin uutta asukasta. "Tässä on siis Aksu. Ompa komea poika!" nainen naurahti ja tarjosi kättään Aksulle, jotta ruuna saisi haistella häntä. Aksu tuuppaisi Vívan kättä herkkujen toivossa. "Jep, Aksu hän on. Tää on siis seitsemän vuotias lusitano, joka on ruunattu viisi vuotiaana. Jotain oripiirteitä siinä siis on ja ulkoisestihan tää näyttää ihan orille, mutta ei se tammoista ole kiinnostunut, tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa, vaikka saattaa vähän pomottaa. Hurjan kapasiteetikas ja liitävä liikkeinen", selostin pikaisen esittelyn ja taputin ruunivoikkoa ruunaa vierelläni. Aksun hieman kihara musta harja lainehti sen kaulalla, mutta otsatukan olin letittänyt kuljetuksen ajaksi. "Kuulostaa hyvältä. Nyt sullakin on sitten osaava ratsu tallissa!" Víva totesi ja silmäili Aksua tarkkaavaisesti. "Jep, ei pääse omatkaan taidot nyt sitten ruostumaan. Fionahan tietenkin on mun ensisijainen ratsu kun äiti auttaa tän liikutuksessa varmaan ainakin kerran viikossa", selitin ja Aksu alkoi pyörähdellä levottomasti.
Päästimme Aksun nyt ainakin alkuun yksin tyhjään tarhaan ja ruuna alkoi heti esitellä liitäviä liikkeitään. Äitini kokosi autosta Aksun tavaroita ja ripustin ruunan narun aidantolppaan roikkumaan. Muut hevoset tarkkailivat ruunaa uteliaina ja osa jopa innostui ottamaan muutamat reippaammat askeleet. Jätimme Aksun rauhassa tutustumaan tarhaansa ja suuntasimme kantamaan tavaroita talliin. Valloittaisin nyt hevosteni tavaroilla lisää tilaa Vekaravaarasta.
Aksu oli jo rauhoittunut tarhassaan ja kävellessäni ohitse ruuna hörähti. Olinhan sille jo vanha tuttu, sillä olin tottunut auttamaan ennen äitiäni ruunan kanssa. Puhelin Aksulle pirteästi, mutta suuntasin kulkuni kuitenkin Fionan tarhalle. Tamma seisoi tarhassaan takamus portille päin, mutta kuultuaan saapumiseni, se kääntyi ääntäni kohti. Kävelin nappaamaan tamman kiinni ja lähdin taluttamaan Fionaa talliin.
Karsinassa nappasin Fionalta riimun pois ja päästin sen vapaasti tutkimaan karsinaansa ja kyllä tamma tuntuikin löytävän muutaman heinänkortta kuivikkeiden seasta. Itse hain varustehuoneesta tamman harjapakin. Tänään suunnitelmissa olisi vain harjailua ja hengailua, sillä eilen olin kuitenkin liikuttanut Fionan ratsain. Nyt laukkaankin alkaa jo hieman löytyä malttia ja olen muutamia ympyröitä istunut jo alhaallakin, joten uskon meidän selviytyvän muutamien päivien päästä olevissa Vekaravaarassa järjestettävistä koulukilpailuista. Saapuessani karsinalle, nappaan harjapakista piikkisuan ja pölyharjan, jotka käsissäni menen sisälle karsinaan. Fiona tuttuun tapaansa luimii hieman, mutta tamma alkaa selvästi jo tottua läsnäolooni ja siihen, että harjailu on ihan kivaa.
Puhdistettuani kaviot, otin käsiini vielä harjakamman, jolla selvittelin Fionan mustaa harjaa, joka olikin yllättävän takussa. Tamman häntä on suorastaan säälittävän ohut, mutta eipä sille mitään voi. Fiona ei todellakaan ole mikään tukkajumala niin kuin Aksu. Saatuani kaikki harjailutoimenpiteet loppuun, palkitsin Fionan taskussani olevalla leivänpalalla ja ujutin riimun takaisin tamman päähän. Se ehtisi vielä joksikin aikaa tarhailemaan. Tarhaan Fiona tuntui menevän aina mielellään ja sillä olikin todella mukava tarhausryhmä. Suuntasin vielä moikkaamaan Aksua, jonka jälkeen palasin talliin josta etsin Vívan käsiini ja kertasimme vielä Aksun ruuat ja hoito-ohjeet. Sanja, Fiona & Aksu 7hm
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Aug 20, 2016 11:12:02 GMT
20.08.2016 Koulukiemuroita Fiona juoksi kiltisti juoksutusliinan toisessa päässä ja tamma innostui ottamaan pienet laukkapätkätkin. Ympyrällä täysiverinen kuitenkin pysyi kokoajan. Annoin Fionan mennä tänään melko paljon omaan tahtiinsa, sillä viimeksi ratsastaessa se oli ollut hieman kankeampi, niin nyt tamma sai availla paikkojaan. Fiona oli kuntoon laittaessa jopa muutamaan kertaan tuupannut kylkeäni korvat hörössä, joten olimme selvästi pääsemässä pikkuhiljaa pois turhasta äkäisyydestä.
Juoksutettuani Fionan, kävin tallissa vaihtamassa suitset riimuun ja palkitsin tamman parilla herkulla, jonka jälkeen vein Fionan vielä ulkoilemaan. Suuntasin kulkuni Aksun tarhalle ja tervehdin ruunaa lempeästi jutellen. Eilisen Aksu oli saanut vapaammaksi kotiutumispäiväksi, mutta tänään olisi tarkoitus kokeilla taas ihan kunnon koulukiemuroita, sillä olin innostunut ilmoittamaan Aksunkin Vekaravaarassa parin päivän päästä oleviin koulukilpailuihin. Menisimme nyt Helpon A:n, sillä en ole koskaan Aksulla ennen kilpaillut. Ruunahan osaisi paljon korkeampaakin koulua, mutta omat taitoni saattavat olla hieman ruosteessa.
Talutin Aksun talliin sen omaan karsinaan ja nappasin ruunalta riimun pois päästä. ”No mutta kukas hän on?” kuulin samassa äänen takaatani ja käännyin äänen suuntaan. Inna seisoi takanani harjalaatikko kädessään. ”Tää on Aksu, mun äidin hevonen”, naurahdin ja Aksu kurkisti uutta ihmistä olkapääni ylitse. ”Aika komea, lusitanoko?” Inna uteli ja ojensi kättään ruunaa kohti. ”Lusitanohan se. Seitsemän vuotias ja taitaa vaikka mitä koulukiemuroita. Se on mun äidille hieman turhan herkkä ja kuuma, niin se siirtyi nyt ainakin toistaiseksi mun omistukseen”, naurahdin ja Aksu hankasi otsaansa takkini selkämykseen.
Saavuimme kentälle, jonne Innakin oli juuri saapunut taluttelemaan Kirppua. Aksu katseli uteliaan näköisenä kenttää ympäri kävelevää tammaa, mutta osasi käyttäytyä eikä pörhistellyt turhia. Nousin melko nopeasti ratsaille ja annoin ruunan kävellä rennosti löysällä ohjalla. Ruunan laadukas koulusatula tuntui suorastaan nojatuolille takapuoleni alla. En todellakaan tiedä mistä äitini oli saanut rahat näihin kaikkiin varusteisiin. Kävelimme hyvät alkukäynnit, jonka jälkeen aloin koota rauhassa ohjia käsiini ja Aksu lähti nopeasti pyöristymään kauniisti. Ruuna käytti koko kroppaansa todella helposti, kunhan sain pidettyä ohjastuntuman riittävän kevyenä ja tasaisena.
Siirsin Aksun rentoon raviin ja lähdin keventelemään hieman pidemmällä ohjalla. Ruuna omisti takuulla miellyttävimmän ja lennokkaimman ravin missä olen ikinä istunut, joten ravissa olisi voinut vaikka nukkua verrattuna Fionan pomputtavaan raviin. Aksu taipui heti alusta alkaen hienosti, mutta tuttuun tapaansa ruuna jännittyi heti, jos ohjasote muuttui hiukaankaan liian kovaksi tai en istunut selässä tarpeeksi rauhassa. Alkuravien jälkeen istuin harjoitusraviin ja aloin ottamaan pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia, jotka tuntuivat olevan Aksulle suorastaan lasten leikkiä. Omassa ratsastuksessani on paljon parannettavaa, mutta nyt minulla on ainakin hevonen, jonka kanssa pystyn itse kehittymään, sillä Fionan kanssa pysymme melko pitkään pelkissä perusjutuissa.
Laukassa lähinnä laukkailin, mutta otin muutamia laukanvaihtoja kolmikaarisella kiemurauralla. Ensimmäiset vaihdot olivat hieman töksähtävät, sillä en itse ollut tarpeeksi nopea, mutta kun itse pääsin enemmän jyvälle touhusta, vaihdotkin sujuivat hienosti. Laukkojen jälkeen annoin Aksun jälleen ravata loppuravit hieman pidemmällä kaulalla ja itse vain nautin ruunan pehmeästä ravista.
Aksu oli jonkin verran hionnut ratsastaessa, joten olin käynyt huuhtelemassa ruunan pesarilla, jonka jälkeen vein ruunan takaisin ulos. Tänään oli kaunis ja aurinkoinen päivä, joten Aksu varmasti kuivuisi ulkona nopeasti. Ruunaa odottikin tarhassa pieni kasa heinää, jota lusitano alkoi nopeasti hamuilemaan maasta. Fiona makoili tarhassaan pitkin pituuttaan tyytyväisen näköisenä ja kävin itse vielä hakemassa tallista Fionan likaisen satulahuovan pesuun, jonka jälkeen lähdin suuntaamaan kotia kohti. Sanja, Fiona & Aksu 8hm// kuvan väritän joskus myöhemmin, mutta halusin sen tähän silti lisätä!
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Aug 30, 2016 9:04:46 GMT
Pohdiskelua kilpailuista 22.08.2016 kouluratsastuskilpailut Vekaravaarassa / Fiona HeC 3/5 - Aksu HeA 8/1422.08.2016 Vekaravaarassa järjestettiin kouluratsastuskilpailut. Fionan kanssa olin päättänyt mennä riskillä ja ilmoittauduin Helppoon C:hen, joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Tamma oli koko aamun todella rauhallisen oloinen ja verryttelyssä alusta asti Fiona toimi hienosti, joten jätin verryttelymme melko lyhyeksi. Laukat olivat hieman vallattomat, mutta ainakin tamma pysyi kohtalaisen pehmeällä tuntumalla ilman päätöntä kaahaamista. Itse rata oli itselleni helppo ja Fiona suoriutui radasta yllättävän hienosti. Kulmiin ratsastaminen jäi vielä melkoisen vajaaksi ja taipuminen oli hieman tönkköä, mutta kaikkein ylpein olen Fionan laukkaan! Tamma sai palautetta hyvästä ja tahdikkaasta laukasta, vaikka meno olikin hieman liian vauhdikasta. Saimme kuitenkin kaikki tehtävät suoritettua ja lopulta olimme kolmansia viidestä ratsukosta, joten saimme jopa itselemme valkoisen ruusukkeen! Olin uskomattoman tyytyväinen Fionaan. Aksun kanssa ilmoittauduin viime tippaan Helppoon A:han, mikä ei ollutkaan niin hyvä idea. Olisi pitänyt suosiolla mennä vain B:hen, kun kyseessä kuitenkin olivat ensimmäiset kilpailumme. Verryttely sujui todella hyvin ja fiilis oli hyvä, mutta itse radalla unohdin ratsastaa ja Aksu käytti tilaisuuden hyväksi ja liikkui radan läpi melko paljon laamaa muistuttaen. Saimmehan me ihan hyvät prosentit ja saimme kaiken suoritettua, mutta parastamme emme todellakaan näyttäneet, minkä huomasi selvästi pisteistä. Sain kuitenkin paljon palautetta todella komeasta hevosesta! Aksun kanssa sijoitumme loppujen lopuksi puolen välin tienoille, josta olin kuitenkin tyytyväinen. Molemmat hevoset suoriutuivat kisoista hienosti ja pitääkin heti alkaa katselemaan lisää kilpailuita syksylle, sillä molemmat hevoset tarvitsevat kisaradoille enemmän rutiinia! Fionan kanssa olisi tarkoitus alkaa pikkuhiljaa pieniä esteitäkin hyppäämään, joten pian päästään esteradoillekkin kokeilemaan. Sanja & hevoset 9hm
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Oct 11, 2016 14:06:57 GMT
11.10.2016 Fionalla ratsastelua ja Aksun juoksutus Väsyneesti ponnistauduin ulos autostani ja suljin oven perässäni. Viime yönä ei nukkumisesta ollut meinannut tulla mitään koiran hoitamisen takia, sillä koirani oli onnistunut syömään jotain epäsopivaa ja jouduin ramppaamaan yön läpi ulkona. Sain kuitenkin nukuttua kohtalaiset päiväunet, että jaksoin hevoset tulla hoitamaan. Aluksi päätin hoitaa Aksun pois alta, joten suuntasin kulkuni ensimmäiseksi ruunan tarhalle ja ruunivoikko tulikin portille innoissaan vastaan. Äitini oli liikuttanut lusitanon eilen kunnolla, joten tänään kevyt juoksuttelu sopisi ohjelmaan loistavasti.
Aksussa ei pahemmin harjattavaa ollut, sillä ruuna ulkoili näin viileillä keleillä jo loimi päällään. Puhdistettuani kaviot ja selvitettyäni Aksun harjan, suitsin herran ja kiinnitin juoksutusliinan kuolaimiin. Hanskani nappasin mukaan maasta, jonka jälkeen lähdin taluttamaan komeaa lusitanoani ulos tallista. Kävin taluttamassa Aksua alkukäynneiksi lähimaastoissa, jonka jälkeen suuntasimme kulkumme kentälle, jossa Víva oli taluttelemassa Hollya. "Onko okei jos juoksuttelen Aksua tässä toisessa päässä?" kysyin tallinomistajalta. "Juu tietenkin! Me pyöritään täällä toisessa päässä", Víva vastasi hymyillen ja taputti hevosensa kaulaa. Itse pyysin Aksua siirtymään juoksutusliinan päähän ja siirsin ruunan melkein heti raville hölkkäilemään.
Aksu on todella helppo juoksutettava ja vaikka se hieman ottaisi kevätjuhlaliikkeitä, ei se yritä lähteä ympyrältä mihinkään vaan pysyy hyvin kurissa. Annoin Aksun hölkkäillä molempiin suuntiin aika paljon omaa tahtiaan, jonka jälkeen siirsin ruunan takaisin käyntiin ja aloin talutella hevosta loppukäynneiksi. Kävelimme loppukäyntejä riittävästi, jonka jälkeen palasimme talliin ja päästin Aksun karsinaansa syömään heiniä heti kun sain napattua ruunalta suitset pois päästä. Víva oli aloittanut jo ottamaan hevosia sisään, joten Aksu sai jäädä viettämään iltaansa karsinaan ja itse lähdin hakemaan Fionaa sisälle.
Hoidin Fionan kuntoon kohtalaisen nopeasti, eikä tamma äksyile minulle enään läheskään yhtään niin paljon kuin silloin, kun tamma saapui minulle. Minua kohtaan Fiona on välillä suorastaan ystävällinen, vaikka vieraammille ihmisille tamma vielä yrmyileekin kohtalaisen paljon. Talutin tamman suoraan maneesiin, sillä ulkona alkoi jo hämärtää kohtalaisen paljon ja ilmakin oli melko viileä.
Maneesissa taluttelin Fionaa muutamat ympyrät, jonka jälkeen nousin ratsaille ja jatkoin alkukäyntejä. Ratsuhommissa Fiona on kehittynyt uskomattoman nopeasti ja olemme jopa alkaneet jo hieman esteitäkin ylittää, vaikka korkeus ei vielä päätä huimaakkaan. Alkukäyntien jälkeen aloin kokoilla ohjia ja jumppasin tammaa ensin rennosti käynnissä, jonka jälkeen siirsin Fionan raviin. Keventelin tamman kanssa alkuun suuria ympyröitä ja tein loivia kiemurauria. Fiona osasi jo hienosti taipua ja ravissakaan tamma ei enään kaahannut samanlaista vauhtia kuin minulle saapuessani.
Laukassa tein kahdeksikkoa, jossa vaihtelin laukkaa ravin kautta ja muutaman kerran Fiona meinasi vaihtaa laukan suoraankin. Tamma kuumui kyllä tehtävästä todella paljon, mutta nykyään jarrut toimivat lähes poikkeuksetta oikein hyvin eikä kaahaamisongelmaa ollut. Viime kilpailuista oli jo aika paljon aikaa, mutta pian olisi taas tarkoitus ilmottautua ainakin koulukilpailuihin ja ehkä esteillekkin. Laukkojen jälkeen suoritin rennon loppuverryttelyn ja hidastin sitten käyntiin ja annoin Fionalle löysät ohjat.
Talutin kevyesti hionneen todella pörröisen talvikarvan kasvattaneen Fionan takaisin talliin tamman omaan karsinaan. Nappasin varusteet nopeasti pois ja vein ne paikalleen varustehuoneeseen. Harjasin Fionan huolella piikkisuan kanssa, jonka jälkeen vein harjapakinkin pois ja pilkoin tammalle pari porkkanaa palkkioksi. Porkkanat tiputin Fionan ruokakuppiin ja kävin vielä rapsuttelemassa tammaa ennen lähtöäni. Sanja ja hevoset 10hm
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Oct 15, 2016 16:10:09 GMT
15.10.2016 Koulukilpailut Aksulla Aksu hirnahti kovaan ääneen peruttaessaan ulos traileristamme. Huokaisin syvään ja taputin orin kaulaa. Olimme saapuneet Huhtalan yksityistallille, jossa kilpailisimme tänään kouluratsastuksessa. Olin päättänyt osallistua sekä Helppoon B:hen, että Helppoon A:han. Tuuppasin Aksun ohjat avopuolisolleni Rikulle ja suuntasin itse ilmoittautumaan. Paikalla oli melkoinen ruuhka ja hevosia oli joka suunnalla. Ilmoittautuneita oli todella paljon kaikissa luokissa, joten sijoituksia en kyllä päivältä voi odottaa meidän harjoitusmäärällämme.
Palasin Aksun luokse ja aloin melko pian varustaa ruunaa, sillä ensimmäinen luokka oli jo käynnissä. Päivästä tulisi todella pitkä. Satuloin Aksun ja huomasin että valkoisessa huovassamme on valtava ruskea tahra. Parahdin epätoivoisesti ja yritin hangata tahraa hupparini hihalla, mutta ei se tietenkään auttanut, joten luovutin. Eivät tuomarit kuitenkaan huopaamme tuijottaisi. Kun Aksu oli vihdoin valmis, vaihdoin hupparini mustaan kilpatakkiini ja vedin lökärit pois kilpahousujeni päältä. Riku auttoi minut ratsaille, jonka jälkeen lähdin kävelyttämään Aksua tallin ympärillä oleviin maastoihin.
Alkukäyntien jälkeen siirryin verryttelyalueelle ja päätin ottaa kohtalaisen lyhyen verryttelyn, sillä Aksu joutuisi suorittamaan kaksi rataa. Otin muutamia väistöjä ja laukassa herkistin Aksua laukanvaihdoilla. Aksu tuntui hieman kankeahkolta joten käytin loppuajan jumppailemalla ruunaa käynnissä. Viimein meidät kuulutettiin radalle ja ohjasin Aksun kouluaitojen sisälle.
Rata ei sujunut mitenkään kehuttavasti ja laukassakin Aksu kertaalleen rikkoi raville kun itse en ollut hereillä. Ravilisäyksissä olisimme pärjänneet paljon paremmin jos olisin ratsastanut aktiivisemmin eteen. Virheitä ei kuitenkaan voi jälkikäteen korjata, vaan pitää yrittää parantaa seuraavalla radalla. Toisen luokan alkuun olisi vielä paljon aikaa, joten otin välissä Aksulta varusteet pois ja päästin sen hetkeksi traileriin syömään ja lepäämään, jonka lisäksi juotin orin. Kävimme Rikun kanssa tauon aikana hakemassa itsellemmekin ruokaa puffetista.
Loppujen lopuksi sijoituimme Helpossa B:ssä 18. ja osallistujia oli 38, joten siihen nähden pärjäsimme kohtalaisen hyvin heikohkolla radallamme. En minä tyytyväinen sijoitukseen ollut, mutta paremmin se meni kuin ajattelin. Varustin Aksun reippaasti valmiiksi seuraavaa luokkaa ja kävin verryttelemässä ruunaa hieman uudelleen ja tällä kertaa panostin siihen että itse muistan kokoajan ratsastaa.
Helpon A:n jälkeen oloni oli uskomattoman helpottunut. Rata oli sujunut paljon paremmin kuin B ja Aksu oli toiminut todella hienosti. Eteenkin laukkaosuutemme olivat sujuneet hienosti ja saimme tuomarilta hyvää palautetta. Pitkän aikaa olimme kolmantena, mutta loppuun mennessä olimme tippuneet kahdeksanneksi ja jäimme täten ilman ruusuketta, mutta se ei mitenkään minua harmittanut. Olin uskomattoman tyytyväinen parannukseemme toiseen rataan.
Pitkän päivän jälkeen palasimme vihdoin tallille. Tallipihassa törmäsimme Innaan ja Alliin, joille molemmille pääsin heti kertomaan kisareissustamme. Otimme Aksun samalla ulos trailerista ja sanoimme pian muille heipat ja lähdin viemään ratsuani talliin samalla kun Riku siivosi traileriamme. Jätin Aksun karsinaansa fleeceloimi päällä ja lähetin viestiä Vívalle, joka lupasi ottaa ruunan loimen pois iltatallin yhteydessä. Kävin vielä moikkaamassa Fionaa jolla muuten olisi tänään vapaa ja siirryin sitten auttamaan Rikua tavaroidemme purkamisessa. Sanja ja hevoset 11hm
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Oct 19, 2016 17:45:36 GMT
19.10.2016 Kilpailukausi jatkuu ratsastuskilpailut Crampton Stock Horses - Fiona HeC 5/29, Aksu HeB 26/35 & 60cm 1/24Syksyn kilpailuputkemme jatkui 19.10. Crampton Stock Horses:ssa järjestettävissä kilpailuissa, josta löytyi luokkia jokaiseen makuun. Mukana olivat poikaystäväni Riku, sekä äitini, josta eteenkin oli suunnatonta apua Aksun verkkaamisessa. Päivä alkoi aikaisin Fionan koululuokalla. Tuttuun tapaan olin ilmoittautunut tamman kanssa Helppoon C:hen ja tavoitteena oli vain saada hyväksytty siisti rata. Verryttelyn suoritin kohtalaisen nopeasti ja Fiona tuntui ihan hyvältä, vaikkakin hieman kiireiseltä. Radalle päästessämme tamma tuntui hieman hermostuneelta, mutta kunhan päästiin liikkeelle, alkoi nuori tamma muisuttaa jopa kouluhevosta. Suureksi yllätyksekseni rata sujui uskomattoman hyvin ja lopuksi sijoituimme viidenneksi 29 osallistujasta! Pääsimme kunniakierrokselle, jossa Fiona meinasi ruveta revittelemään oikein kunnolla, mutta malttoi pysyä pöksyissään. Fionan radan jälkeen minulla alkoi olla jo kiire Aksun estelähtöön ja lähes lennosta vaihdoin valmiiksi verrytelleen Aksun selkään. Kävin itse ottamassa ruunan kanssa muutamat verkkahypyt samalla kun äitini hoiti Fionaa pois. Aksu tuntui olevan todella hyvä ja terävä, joten lähdin radalle hyvillä mielillä. Estekorkeus oli helppo ja turvallinen 60cm, joten tulos oli sen mukainen! Voitimme luokan ja olin todella iloinen ensimmäisistä estekilpailuistamme. Vaihdoimme Aksulle kouluratsastusvarusteet päälle ja kävelytin ruunaa jonkin aikaa ennen koulurataamme. Aksu tuntui hyväntuuliselta ja energiseltä, joten verryttelyalueella otin vain nopeasti askellajit läpi ja palautin ruunan kouluratsastusfiilikseen. Hetken verkkailun jälkeen pääsimme radalle. Alkurata sujui todella hyvin ja Aksu tuntui herkältä ja ryhdikkäältä, mutta loppurataan ruuna väsyi nopeasti ja viimeisen laukan Aksu jätti nostamatta. Rikon takia pisteemme tippuivat hurjasti ja loppujen lopuksi sijoituimme 26/35. Olin todella tyytyväinen alkurataan ja tottakai lopun rikko harmitti, mutta ruunalla ei ollut vielä tarpeeksi jaksamista kahteen luokkaan. Seuraaviin kilpailuihin koitetaan saada jaksamista paremmaksi. Edessä olisi vielä ainakin muutamat kilpailut syksyn aikana molemmilla hevosilla, joten vielä pystytään paljon parantamaankin! Sanja ja hevoset 12hm
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Oct 21, 2016 17:44:39 GMT
21.10.2016 Esteitä Fionalla Ohjasin Fionan ravissa pientä ristikkoa kohti ja viimeisillä askelilla tamma loikkasi laukalle ja ylitti pienen esteen aivan valtavalla ilmavaralla. Itse jouduin tarrautumaan tamman pieneen harjaan kuin henkeni hädässä kun yritin pysyä ratsailla. "Vou! Siltä kyllä löytyy kapasiteettia. Hieno hyppy kyllä!" kuulin Vívan nauravan kentän laidalta ja itse rauhoittelin innostunutta ratsuani. Seuraavan lähestymisen ristikolle otin jo laukassa ja tällä kertaa Fiona hyppäsi maltillisemmin, mutta edelleen todella liioitellusti. "Tää on kyllä todella tarkka jaloistaan! Ja tuntuu todellakin tykkäävän hyppäämisestä", totesin naurahtaen ja siirsin Fionan raviin. Katsoin reittini valmiiksi pientä rataa varten ja siirsin Fionan laukalle. Ohjasin innostuneen ja vauhdikkaan täysiveriseni ensimmäiselle esteelle ja koko rata tuntui menevän kuin leikkiä vain, vaikka emme olekkaan kovinkaan montaa kertaa vielä hypänneet.
Hyppäsimme erilaisia ratoja muutamaan kertaan, jonka jälkeen siirsin Fionan raville ja ravailin loppuravit pidemmällä ohjalla. Tammani oli osoittautunut taustastaan huolimatta todella nopeaksi oppimaan ja Fiona vaikuttaa todella potenttiaaliselta ratsulta kaikkiin lajeihin. Eteenkin maastossa tamma on todella rohkea ja reipas menijä. Loppuravien jälkeen siirsin tamman käyntiin ja tiputin ohjat pitkiksi, jotta Fiona saisi kunnolla venyttää selkäänsä.
Kerättyämme esteet kentältä loppukäyntien aikana, talutin tamman talliin sen omaan karsinaan. Tallilla oli todella hiljaista, joten olimme saaneet olla kokoajan rauhassa kentällä ja onnekseni olin saanut Vívan pitämään seuraa estehyppelyihimme. Nappasin Fionalta reippaasti varusteet pois ja päästin tamman syömään karsinan pohjaltaan löytyviä heiniä. Vein varusteet satulahuoneeseen ja palasin karsinalle nappaamaan Fionalta suojia pois. Harjasin kevyesti hionneen nuorukaisen piikkisualla ja heitin tammalle loimen päälle, ettei ainakaan kylmä tule. Hieman luimiva tamma ei jaksanut edes vilautella hampaitaan minulle ja oikeastaan välillä Fiona jopa katsoi minua korvat pystymmässä, vaikkei sillä vieläkään kovinkaan iloinen yleisilme ole.
Vietyäni Fionan tarhaansa huomasin äitini saapuneen tallille. Tänään olisi hänen vuoronsa käydä liikuttamassa Aksua. Suuntasin kulkuni talliin jonne äitini oli ruunan taluttanut. Edeltävänä päivänä Aksu oli ollut ratsuna hieman kankea, joten neuvoin äitiäni jumppailemaan ruunaa hieman pidemmällä ohjalla, jos vaikka mahdolliset jumit saataisiin aukeamaan. Hierojaystäväni olisi tulossa hieromaan molemmat hevoset parin päivän päästä, niin saataisiin hieman tarkennusta Fionankin lihaksiston tilanteesta. Sanja ja hevoset 13hm
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Oct 26, 2016 17:14:53 GMT
26.10.2016 Fionan ekat estekisat26.10.2016 Seppeleen kauhuestekisat / Fiona 40-50cm 9/9 ja Aksu 60-70cm 16/18 Seppeleessä järjestetyt kauhuestekilpailut eivät sujuneet kummankaan hevosen osalta kovinkaan loisteliaasti. Ensimmäisenä vuorossa oli Fionan ensimmäinen estekilpailu ja luokaksi olin valinnut pienen ja turvallisen 40-50cm. Verryttelin tamman rauhaksiin ja otin muutamat hypyt, jolloin Fiona oli vielä hienosti kuulolla eikä välittänyt lainkaan halloween-aiheisista estekoristeista. Ennen rataa kävelin vielä jonkin aikaa tamman kanssa ja kun vihdoin pääsimme radalle, tajusi Fiona että esteissä tosiaankin oli mitä pelottavimpia härpäkkeitä. Ensimmäiset kaksi estettä ylittyivät vielä kohtalaisen hienosti, mutta seuraavalle esteelle Fiona kielsi, eikä suostunut menemään yli sitten millään. Toisesta kiellosta saimme hylätyn, mutta saimme onneksi hypätä kuitenkin esteen vielä kertaalleen, olihan kyseessä kuitenkin nuori hevonen. Viimeisen hypyn Fiona tekikin valtavalla ilmavaralla ja kehuin sitä, vaikka muuten rata ei hyvin sujunutkaan. Viimeiseksi siis jäimme, mutta ei pidä lannistua, olivathan estekisat vasta ensimmäisemme. Aksun kanssa päätin startata 60-70cm, joka viimeksi sujui todella hienosti. Verryttelyssä ruuna oli jo todella kuuma ja jouduin jarruttelemaan sitä oikein toden teolla. Tekihän Aksu ihan sujuvia hyppyjä, mutta vauhtia oli aivan liikaa. Yritin hieman väsyttää ruunaa, jotta saisin jarrut pelittämään kunnolla. Radalle päästyämme Aksu kävi edelleen todella kuumana ja ampaisi heti lähtömerkistä uskomattoman kovaan vauhtiin. Sain ohjattua ruunan kuitenkin kaikille esteille, mutta Aksu oli kovin huolimaton jaloistaan, jonka seurauksena puomeja tuli mukaan kolme kappaletta, vaikka saimmekin varmaan lähes nopeimman ajan sillä kaahaamisella. Jäimme virhepistemäärällämme 16/18, enkä ollut tyytyväinen rataan, mutta aina ei voi onnistua! Seuraava tiedossa oleva kilpailumme on koulukilpailu 10.11.2015. Sanja ja hevoset 14hm
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Jan 11, 2017 12:59:27 GMT
11.01.2017 Pohdintoja vuodesta 2016! Vuosi 2016 oli minulle merkittävä monella tapaa. Silloin sekä Fiona, että Aksu saapuivat omistukseeni. Molempien kanssa elämä alkoi yllättävänkin helposti, eikä suuria ongelmia ole kummankaan osalla ilmestynyt. Fiona kehittyi uskomattoman nopeaa vauhtia ja nyt jo viisi vuotiaaksi kääntynyt tamma on startannut kilpailuissakin moneen otteeseen, vaihtelevalla menestyksellä.
Vuoden 2016 kohokohta oli varmasti Fionan ensimmäinen ruusuke kotona Vekaravaarassa järjestetyissä koulukilpailuissa, joissa sijoituimme kolmanneksi, vaikka ratsukkoja olikin vain viisi. Aksun osalta vuoden kohokohta oli Crampton Stock Horsesissa järjestettyjen estekilpailuiden luokan 60cm voitto, joka jäikin kautemme ainoaksi sijoitukseksi. Aksun kanssa ollaan kuitenkin treenattu ahkerasti koko talvi ja toivottavasti kilpailuiden osalta vuosi 2017 olisi menestyksekkäämpi.
Kilpailukausi sekä Fionalla että Aksulla starttaa 20.01.2017 estekisojen merkeissä, jossa Fiona menee 50cm ja Aksu 60cm. Korkeita esteitä ei ole vielä tässä vaiheessa tarvetta kilpailla ja haemmekin varmuutta ja rutiinia pienillä radoilla. Kilpailut eivät kuitenkaan ole pääasiana kummankaan hevosen osalla, vaan tärkeintä on harrastella ja treenata hyvällä fiiliksellä ja pitää hauskaa! Sanja ja hevoset 15hm
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Jan 25, 2017 10:57:36 GMT
25.01.2017 Kevyt koulutreeni ja pohdintoja Pienessä ajassa on jälleen tapahtunut kamalan paljon. Aksu palasi äitini omistukseen ja siirtyi siis tallille, joka sijaitsee lähempänä vanhempieni asuntoa. Olihan se harmi luopua Aksusta, mutta tietenkin edelleen käyn oria ratsastamassa ja mahdollisesti joskus kilpailemassakin. Tällä hetkellä olemme siis kahdestaan Fionan kanssa. Tamma on kehittynyt hurjasti ja näyttääkin jo aikuiselta hevoselta. Kuusi vuotiaaksi kääntynyt tammani on ratsuna jo kohtalaisen varma ja jarrut löytyvät ainakin lähes kaikissa tilanteissa. Kevään aikana olisi tarkoitus taas hieman kilpailla Fionankin kanssa, mutta rennolla fiiliksellä ja helpoissa luokissa.
Aksun lähdettyä päässäni alkoi kuitenkin kypsyä ajatus toisesta omasta hevosesta. Tällä kertaa oikeasti osaavammasta ja kokeneemmasta hevosesta joka voisi viedä minua eteenpäin samalla kun itse koulutan Fionaa eteenpäin. Olen jo hissukseen etsiskellyt toista hevosta nettipalstoilta ja muutamaan lupaavaan yksilöön olen törmännytkin. Muutaman hevosta kävin jo koeratsastamassakin, mutta kummankaan kanssa minulle ei tullut sitä fiilistä, jonka sain kun näin Fionan ensimmäisen kerran.
Kävin tänäänkin aamulla jo koeratsastamassa yhden tuttuni myytävän hevosen, mutta hevonen oli itselleni hieman liian pieni ja tahmea. Saavuin Vekaravaaraan suoraan koeratsastuksen jälkeen ja hain hyvillä fiiliksillä oman rakkaan Fionani tarhasta. Tamma hieman mulkoili minua, mutta oli jättänyt yrmyilyjä jo kohtalaisen hyvin pois, ainakin minun seurassani. Välillä tamma on suorastaan ystävällinen. Vein tamman suoraan karsinalle, jossa nappasin siltä riimun ja loimen pois.
Harjattuani Fionan huolella, kävin hakemassa tamman suitset ja satulan varustehuoneesta. Tällä kertaa nappasin mukaani oikein koulusatulamme, jonka olen vihdoinkin saanut hankittua. Varustin Fionan ripeästi turhia hidastelematta, jonka jälkeen vedin kypärän päähäni ja lähdimme suuntaamaan maneesille. Ilma olisi todella kaunis kentälläkin ratsastukseen, mutta pohja on tähän aikaan vuodesta turhan kova.
Maneesissa taluttelin Fionaa alkukäynnit, jonka jälkeen kipusin ratsaille. Aloitin työstämisen melko nopeasti käynnissä ja Fiona malttoikin yllättävän hyvin keskittyä. Tamma oli kohtalaisen jäykkä, mutta niin melkein kaikki hevoset tuntuvat olevan tähän aikaan vuodesta. Siirryin melko nopeasti raviin ja keventelin Fionan kanssa suuria ympyröitä. Tamma liikkui jo itsestään helposti pyöreästi ja yllättävänkin tahdikkaasti. Otin harjoitusravissa hieman pohkeenväistöjen alkeita, joista Fiona tuntui aina tykkäävän ja tamma suorittikin tehtävää todella tomerasti.
Laukassa harjoittelimme tänään vain rauhallista tahtia ja siistiä siirtymistä takaisin raville. Laukka on edelleen välillä melkoista sähläämistä ja Fiona helposti kuumuu laukasta, mutta sentään tamma osaa jo hallita valtavaa laukkaansa ja tiputtaa laukan raville käskystä kohtalaisen kauniisti. Laukkojen jälkeen ravailimme vielä hetken, jonka jälkeen suuntasimme pihamaastoihin loppukäynneille.
Hoidin Fionan ripeästi pois ja vein tamman loimi päällä takaisin tarhaan. Talli on vielä kovin tyhjä muuton jäljiltä, eikä karsinoista ole täytetty kuin vasta neljä. Nyt olisi siis vielä täydellinen hetki vallata yksi tyhjistä karsinoista toiselle omalle hevoselle! Kävin vielä järjestelemässä kaappini ennen takaisin kotiin lähtöä. Sanja ja Fiona 16hm
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Jan 27, 2017 18:26:46 GMT
27.01.2017 Nessun ostotarkastus ja saapuminen Newerraan! Seisoin klinikan pihalla perhosten pörrätessä vatsassani. Vieressäni olevassa trailerissa seisoi Nessu, joka ei ollut oikeastaan koko kuljetusmatkan aikana päästänyt kolahdustakaan. Huomattavasti rauhallisempi kuljetettava siis kuin sählä Fiona. Olimme Nessun entisen omistajan kanssa sopineet, että hakisin tänään ruunan hänen talliltaan ja kuljettaisin ostotarkastukeen. Jos ruuna läpäisee tarkastuksen, vien ruunan Vekaravaaraan ja kauppa on sillä selvä. Sujahdin vihdoin sisälle traileriin ja nappasin Nessun ulos. Ruipelon lihakseton ruuna katseli hämmentyneenä ympärilleen ja nappasin siltä kuljetussuojat pois, jonka jälkeen lähdimme sisälle kliniikan tiloihin.
En ollut rehellisesti sanottuna edes kunnolla koeratsastanut Nessua, sillä ruunan entisen omistajan tallilla ei ollut kunnon kenttää, joten olin lähinnä kävellyt ja ravaillut ruunan kanssa pellolla. Olin kuitenkin selvittänyt todella tarkkaan Nessun taustat ja ruuna oli lähtöisin Saksasta. Ruuna oli Suomeen päädyttyään joutunut kuitenkin kiertoon ja monelle huonolle omistajalle, josta johtuen ruuna on täysin lihakseton ja melko huonossa kunnossa, varmaan Nessua on huonosti kohdeltukkin. Näin kuitenkin Nessussa paljon potenttiaalia ja siltä löytyy kilpailutuloksia Saksasta, joten osaavakin ruunan pitäisi olla. Ostotarkastus kuitenkin jännittää, sillä ruunan ulkokuorta katsellessa harva sitä ostaisi, mutta Nessun kanssa sain viimeinkin saman hyvän fiiliksen, jonka löysin Fionankin kanssa heti ensisilmäyksellä.
Ostotarkastus oli ohi hetkessä, enkä oikein edes ehtinyt tajuamaan mitä tapahtui. Eläinlääkäri puhui minulle paljon Nessun heikosta kunnosta, mutta kerroin hänelle taustastani Fionankin kanssa. Loppujen lopuksi taivutuksista selvittiin puhtain tuloksin, eikä röntgenkuvissa näkynyt mitään erityistä. Paljon tarvittaisiin lihastreeniä ja ihan yleiskunnonkin kohottamista, mutta Nessu on terve ja se on tärkeintä! Niimpä kiitin eläinlääkäriä ostostarkastuksesta, sain kunnon laskun mukaani ja oli aika lastata Nessu takaisin traileriin.
Ajomatkalla Vekaravaaraan soitin Nessun entiselle omistajalle ja kerroin hyvät uutiset. Vanha omistaja kuulosti todella iloiselta Nessun lähdettyä minulle. Menisin huomenna vielä tekemään kauppakirjan entisen omistajan luokse, mutta muuten kauppa on tällä selvä ja Nessu on minun!
Saavuttuamme Vekaravaaraan, saapui Víva nopeasti uteliaan näköisenä tallista. Olin sopinut hänen kanssaan tallipaikasta ja kertonut että uusi hevoseni on 9-vuotiaaksi kääntynyt puoliveriruuna, mutten ollut maininnut mitään siitä, että toisin talliin laihan ja lihaksettoman takkupallon. Tervehdin Vívaa ystävällisesti, iloitsin terveestä hevosesta ja pyysin tallinpitäjää auttamaan trailerin sillan laskemisessa samalla kun itse pujahdin trailerin etuosaan. Huomasin Vívan kurtistavan hieman kulmiaan tämän nähdessä Nessun kulmikkaan takapuolen, mutta nainen ei sanonut mitään. Kun Nessu vihdoin seisoi tallin pihassa, kasvoilleni levisi onnellinen hymy. "Niin minkä ikäinen tää onkaan? Kovin nuoren näköinen kun se on noin hontelo", Víva kysyi. "Yhdeksän tää on. Ja joo, voit suoraan sanoa että tää on lihakseton ruippana, en loukkaannu", naurahdin ja taputin Nessun kaulaa. Ruuna katseli ujosti ympärilleen. "Onhan se söpö ja ainakin korkea! Mimmoiset taustat tällä on, entä osaamistaso?" Vívan ilme alkoi pehmentyä tämän katsellessa Nessua. "Syntynyt Saksassa, kisannut siellä nuorten luokkia, päätyi Suomeen ja joutu kiertoon. Monta huonoa omistajaa.. Osaamista kuitenkin pitäisi löytyä tai kivat liikkeet vähintään. Lihaskuntoa pitäisi saada paljon lisää", tein pikakertauksen ja jatkoimme hetken keskustelua, jonka jälkeen oli aika viedä Nessu talliin.
Karsinassa nappasin Nessulta kuljetussuojat ja fleeceloimen pois. Víva kävi heittämässä Nessulle heiniä ja ruuna alkoikin heti syödä innoissaan. "Eiköhän teistä tuu hyvä pari! Todella kiltiltä se vaikuttaa", tallinomistaja jutusteli. "Kiltti se on ja uskomattoman ystävällinen, vaikkakin vähän arka. Huomattavasti helpompi tapaus kuin Fiona", naurahdin ja silitin Nessun turpaa ruunan kurkistaessa ulos karsinasta. Hengailin hetken aikaa Nessun kanssa, jonka jälkeen suuntasin ulos tarhoille hakemaan Fionaa sisälle. Kiukkutamma pääsisi vielä hieman juoksemaan liinan päähän. Sanja ja hevoset 17hm
// Nessu saa kuvan parin päivän sisällä!
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Jan 31, 2017 14:21:04 GMT
31.01.2017 Tammikuun viimeinen
Nessun kanssa käytiin maneesissa kävelemässä iltamyöhäällä. Vaikka ruuna onkin lähes 180cm korkea, näyttää se eteenkin kauempaa katsottuna vielä todella pieneltä, kun lihaksista ei tässä vaiheessa ole mitään tietoakaan. Kunhan saadaan Nessu kunnon ratsukuntoon, tulee ruunasta takuulla todellinen komistus! Sanja ja hevoset 18hm
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Feb 10, 2017 18:09:07 GMT
10.02.2017 Jätin Nessun karsinaansa mutustelemaan heiniään. Oli jo iltapäivä ja tallissa oli melkoinen sählinki käynnissä. Tunti oli taas alkamassa ja innokkaat tuntilaiset varustelivat hevosiaan. Itse olin juuri ehtinyt ratsastamaan Nessun maneesissa kun yksi iltapäivän tunneista oli peruuntunut. Fionan kanssa olisi pakko suunnata kentälle, jonka pohja ei kylläkään näin talvella ole mikään maailman paras. Nessu on alkanut saamaan jo todella mukavasti lihasta ja se on vetreytynyt hurjasti siitä, mitä se oli minulle saapuessaan.
Hain Fionan tarhasta ja yrmy tamma seurasi minua kiltisti talliin. Vein Fionan suoraan sen omaan karsinaan ja aloin hoitaa tammaa nauttien rauhasta, joka oli talliin vihdoin laskeutunut tuntilaisten suunnattua maneesille. Joku yksityisen omistaja hääräsi vielä hevosensa karsinassa, mutta en ollut ruuhkan keskellä huomannut katsoa kuka siellä oli. Fiona piti enimmäkseen esillä yrmyä perusilmettään, mutta paikoitellen tamma näytti jo suorastaan ystävälliseltä.
Nostin ruskean estesatulamme Fionan selkään ja kiinnitin satulavyön. Fiona oli jo minun hoidettavana jättänyt turhat jalkojen huitomiset pois, eikä pahemmin protestoinut varustaessa. Heitin tammalle fleeceloimen selkään ja suitsin sen, jonka jälkeen vielä vedin itselleni kypärän päähän ja lähdin taluttamaan Fionaa ulos tallista kohti kenttää.
Kentän pohja oli todellakin huono, mutta kyllä siellä pystyisi hieman ravailemaankin. Nousin ratsaille jakkaralta ja aloimme kävelemään alkukäyntejä pitkin ohjin. Käynnissä aloin työstämään Fionaa ympyröillä ja väistöillä, jolloin paikoitellen tamma pyöristi itseään todella hienostikkin. Lähinnä työstin Fionaa käynnissä, mutta otin muutamia suuria ympyröitä ravissakin ja yllätyksekseni Fiona oli todella miellyttävä ja rento ratsastaa.
Loppukäyntejä kävellessäni saapui kentälle Dico taluttelemaan hänen puoliveritammaansa. Tervehdin tätä kohteliaasti ja vaihdoimme nopeat kuulumiset, jonka jälkeen olinkin jo kävellyt riittävästi. Pitäisi joskus kotiinkin jo päästä, joten sanoin Dicolle heipat ja lähdin viemään Fionaa takaisin talliin.
Tallissa nappasin Fionalta varusteet pois, palkitsin tamman parilla porkkanalla ja siivosin jälkeni käytävältä. Kävin vielä moikkaamassa Nessuakin, jonka jälkeen lähdin suuntaamaan parkkipaikalle autoni luokse.
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Feb 25, 2017 8:43:36 GMT
25.02.2017 Pohdintoja; tavoitteita ja tilannepäivitystä Nessu on ollut mulla parin päivän päästä kuukauden. On ollut upea huomata, kuinka nopeasti hevonen muuttuu, kun se saa oikeanlaista ruokaa ja oikeanlaista liikuntaa. Massaa Nessu on alkanut saamaan uskomattoman nopeasti ja se muuttuu kokoajan isomman näköiseksi ja siinä rinnalla Fiona muuttuu kokoajan pienemmän näköiseksi, vaikka täysiverinenkin on lähes 170cm korkea.
Keväälle minulla on paljonkin suunnitelmia. Fionan kanssa treenattaisiin kotona ja tamma saisi välillä hieman lomaillakkin ja tamman kanssa mentäisiin taas kesällä kokeilemaan kilparadoille taitojamme. Nessun kanssa tavoitteena olisi kuitenkin päästä kilpailemaan jo keväällä ja kesälle meillä olisi tavoitteena päästä kokeilemaan taitojamme maastoesteille. Fionakin saattaisi päästä kokeilemaan maastoesteitä, kunhan hieman kookkaammat esteet alkavat aidatulla alueellakin sujua.
Itselleni asettaisin tavoitteeksi tutustua muihin tallilaisiin, sillä olen ollut koko talven enimmäkseen omissa oloissani keskittyen vain hevosiini. Olisi kiva tutustua kaikkiin Vekaravaarassa käyviin ihmisiin ja ehkä sillä tavalla alkaisin taas muistamaan, että on ihan kivaa kun on ihmisiä ympärillä. Omat työni ratsuttajanakin on jäänyt vähemmälle, kun on ollut kaksi omaa hevosta treenattavana. Kyllähän sitä silloin tällöin olen läpiratsastamassa käynyt tuttuja hevosia.
Tavoitteita siis riittää keväälle ja kesälle! Nyt pitäisi vain toivoa että se kevät saapuisi sieltä pian.
// Tämmönen kämänen pohdinta taas Teki vaan mieli kirjottaa jotain kivaa ja pientä.
|
|
Sanja
Karsinoiden puunaaja
Posts: 65
|
Post by Sanja on Apr 5, 2017 13:10:12 GMT
05.04.2017 Vähitellen kokosin ohjat käsiini ja aloin hieman taivutella jättimäistä Nessua. Ruuna oli muuttunut minulle tulonsa jälkeen todella paljon, eteenkin lihaksia on kasaantunut todella paljon, eikä Nessu ole enään lainkaan rääpäleen näköinen. Jumppasin alkuun Nessua suurilla ympyröillä ja runsailla suunnanvaihdoksilla, jolloin Nessu antoi hyvin periksi kyljistään.
Ravissa verryttelin aluksi Nessua suuressa ja rennossa ravissa hölkötellen, mutta hyvien alkuverryttelyiden jälkeen aloin vähitellen vaatimaan ruunalta hieman ryhdikkäämpää muotoa. Harjoitusravissa otin jonkin verran sekä väistöjä, että sulkutaivutuksia, joilla sain lisää aktivoitua Nessun takajalkoja ja ruuna alkoi myös hyvin kevenemään edestä.
Laukassa otin lähinnä rentoa jumppailulaukkaa ja muutamat laukanvaihdot, joista Nessu innostuikin oikein kunnolla ja yritti reilusti ennakoida laukanvaihtoja. Itseäni ruunan pomppiminen vain nauratti ja kun laukka sujui moitteetta, otin vielä pidemmällä ohjalla hyvät loppuravit ennenkuin siirsin ruunan käyntiin.
Talutin Nessua loppukäynnit maastakäsin ja ruuna oli todella hyvällä tuulella. Ihan muutamassa kuukaudessa Nessu on rohkaistunut todella paljon, eikä ole minun seurassani enään lainkaan arka. Kevyesti hionnut Nessu katseli hetken aikaa kentän aidalle laskeutunutta lintua, muttei turhia säpsyillyt, vaikka lintu lehahtikin takaisin lentoon melko vauhdikkaasti.
Hoidettuani Nessun pois, oli Fionan vuoro. Tamma oli jotenkin onnistunut telomaan itseään tarhassa ja se oli liikkunut eilen epäpuhtaasti kun olin mennyt ratsastamaan. Fionalla näkyi jalassa hieman turvotusta ja vähän tuntui lämpöä, mutta ei tamma kosketusta aristanut. Tänään olisi kuitenkin suunnitelmissa juoksuttaminen, jotta itse näkisin mahdollisen epäpuhtauden.
Fiona juoksi liinan päässä melko vauhdikkaasti, mutta edelleen sen liikkeestä pystyi havaitsemaan epäpuhtautta. Ongelma oli vasemmassa takajalassa, mutta hieman se näytti vertyvänkin juoksutuksen edetessä. Kylmäilisin jalkaa nyt muutamat päivät ja pitäisin tamman kevyessä liikunnassa. Jos se ei ohi mene, otan yhteyttä lääkäriin.
Palautin Fionankin vielä liikutuksen jälkeen tarhalle ja tamma heitti samantien pienet pukkilaukat, mutta onnekseen tamma tajusi ottaa hieman rauhallisemmin ja jätti turhan riehumisen siihen. Itse kävin siivomassa tallista omat jälkeni, jonka jälkeen lähdin kotiin päin.
|
|
|
Post by urejurobetat on May 4, 2019 17:46:46 GMT
|
|
|
Post by uqataxo on May 4, 2019 20:00:13 GMT
|
|
|
Post by egasuxku on Jun 6, 2019 8:42:58 GMT
|
|
|
Post by emayedir on Jun 9, 2019 5:04:28 GMT
|
|