24.2.2017 - Miten tässä näin kävi?
Bongatessani tallille saapuessani kauniin nuoren näköisen rautiaan tamman tarhasta, en voinut olla vierailematta aidalla. Eihän tuo jonkin sortin puoliverinen ollut mitenkään erikoisen näköinen ravaillessaan ympäri tarhaa pää pystyssä, mutta jokin tammassa viehätti. Koetin houkutella tammaa aidalle tervehtimään, mutta turhaan. Olin turhautunut nopeasti ja suunnannut Vívan puheille utelemaan lisää saapuneista hevosista - etenkin Rebel's Angeliksi paljastautuneesta. Blondi taisi huomata salaisen kiinnostukseni ja vihjaili, että voisinhan minä hoitaakin sitä, ryhdyin ankarasti pudistelemaan päätäni.
" Nelivuotias? Eiii mulla ole aikaa semmoiseen. Sitäpaitsi pilaisin vaan sen. " selittelin ja päätin luikkia muihin hommiin, ettei Víva onnistuisi vahingossakaan taivuttelemaan minua. Rautias kuitenkin jäi kummittelemaan päähäni. Kyllähän minä olin ollut nuorten hevosten kanssa tekemisissä, mutta silti. Se olisi huono idea. Vai olisiko?
Jumituin tuttuun tapaan tallitupaan, enkä suinkaan ollut ainut. Santun tuoreko hoitaja Ulrika ja Riian omistaja Camillakin oli leiriytynyt sohville.
" Huomasitteko uudet hevoset? " Ulrika kysäisi. " Joo, etenkin russi oli ihana! Uutta porukkaakin on tullut aika paljon. " Camilla nyökytteli. Itse olin uppoutunut ajatuksiini, mutta koetin pysyä mukana keskustelussa.. Niin, kohta ihailemallani rautiaallakin olisi varmaan hoitaja, ja se oli joku muu kuin minä. Jotenkin ajatus ei ärsytti. Havahduin kunnolla oikeastaan vasta Vívan saapuessa tupaan.
" Haluatteko auttaa hakemaan hevosia sisään? " hän kysyi. Ulrika varasi tietenkin hoidokkinsa sännäten matkaan, ja Camillakin lupautui auttamaan.
" Mä voin hakea sen... Rebel's Angelin. Miksi sitä muuten kutsutaan? Pitkä nimi. " myönnyin sitten ylös nousten. En voinut vastustaa kiusausta tilaisuudesta tehdä tuttavuutta tamman kanssa. Víva virnisti jokseenkin voitonriemuisen näköisenä. " En tiedä, en ole päättänyt. "
" Hei, mä sanoin, että haen sen tarhasta, enkä luvannut mitään muuta!" irvistin kieltäni näyttäen naiselle, vaikkei tuo ollutkaan mitään sanonut - Vívan virne puhui paljon hänen puolestaan.
Rautias oli jo rauhoittunut tarhassaan ja seisoskeli jo valmiina portilla. Ilmeisesti neiti oli huomannut, että hevosia tuodaan jo sisään.
" Ei sinua olla unohdettu. " lausahdin tammalle livahtaen tarhaan sisään, kättäni Oldenburgille ojentaen. Tamma ei vaikuttanut mitenkään pelokkaalta vaan turpa työntyi tutkien nopeasti vasten kasvojani. Naurahdin riimunarun kiinnittäen.
Rebel's Angel seurasi minua varsin reippaasti tarhan portista, mutta puolessa välissä matkaa se jumittui täysin. Tamma lähti peruuttamaan taaksepäin ja pian olimmekin vetokisassa - yksikin askel vielä taaksepäin, niin minä jäisin tappiolle.
" Mitä sä nyt pelkään? Talliin me vaan ollaan menossa. " koetin puhua rauhalliseen sävyyn, nojatessani tammaa vastaan tallia kohti.
" Víva! " koetin huhuilla apua, mutta ketään ei näkynyt. Rautias oli jähmettynyt paikoilleen ja seurasi tiiviisti katseellaan minua jännittyneenä - etsien selvästi merkkejä siitä, pitäisikö paeta - jos se niin päättäisi, minä en voisi sitä juuri estää. Hivutin kättäni hieman lähemmäksi tamman päätä, löysäämättä kuitenkaan narusta. Ikuisuudelta tuntuvien sekuntien päästä, rautias kuitenkin ottaa pari askelta eteenpäin ja rentoutua. Huokaisin helpotuksesta ja taputin oldenburgia, koittaen sitten jatkaa matkaani talliin. Loppumatka sujuikin ongelmitta - jos ei oteta huomioon sitä, ettei tamma olisi tahtonut edetä käynnissä, vaan ravissa. Lähes joka askeleella joutui tekemään neidille selväksi, että talliin edettäisiin kylläkin käynnissä.
" Se voisi olla vaikka Bella. " lausahdin katsellessani tamman syömistä kottikärryjä työntävälle Vívalle. Nojailin tamman karsinaan lasittunein silmin rautiasta seuraten.
" Mitä? " nainen kysyi päätään kallistaen. " Rebel´s Angel. Sen lempinimi vois olla Bella. " ehdotin. " Ja niin... Kai mä voisin alkaa hoitaa sitä. Jos se vaan käy. " myönnyin sitten kääntymättä kuitenkaan katsomaan tallin omistajaa - ilme kun oli varsin arvattavissa.