Post by Wiewi on Oct 26, 2016 14:48:06 GMT
Wiewi Huhtmarja
Kuka olen ja mitä teen täällä?Hei! Olen Wiewi Huhtmarja, eli lyhyesti ihan vain Wiewi tai Wippe. Täytin juuri vähän aikaa sitten 19-vuotta ja toistaiseksi viettelen rentoa välivuotta ylioppilaslakki päässäni. Tarkoituksenani on vuoden päästä lähteä opiskelemaan eläinlääketiedettä mikäli vain saan opiskelupaikan. Asun vielä vanhempieni luona (koska miksi ei: ilmainen kämppä, -ruoka ja välillä jopa ihan mukavaa juttuseuraakin) ja olen myös sinkku, eli vinkvink kaikille!
Hevosten parissa olen touhunnut jo ihan pikkulikasta saakka. Neljävuotiaana pyörin isosiskoni mukana tallilla hoitamassa hänen hoitoponiaan ja seitsemänvuotiaana aloin itse käymään tunneilla. Ensimmäinen oma hoitoponini oli suloinen shettistamma Mämmi ja hoidinkin sitä monta vuotta kunnes oli aika siirtyä vähän isompiin poneihin. Sen jälkeen hoitoponeja ja -hevosia on tullut, sekä mennyt vaihtelevaan tahtiin. Yläasteikäisenä vuokrasin myös paria laiskaa suomenhevosta, mutta veri veti kuitenkin aina puoliverisiin päin. 2016 kesällä sain vihdoin ostettua oman hevosen, suomalaisen puoliveritamman nimeltä Nelli. Kauhean kauan emme vielä ole yhdessä olleet, mutta tamma on jo osoittautunut minun unelmahevoseksi.
Etsin pitkään Nellille sopivaa tallipaikkaa, kunnes lokakuussa huomasin Vekaravaarassa avoimen yksityihaun. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan!
Millanen minä olen?
Olen juuri ja juuri 170cm pitkä ja minulla on ruskeat hiukset, jotka ovat yleensä rennosti kiinni. Kasvoilta löytyy ohut kerros meikkiä, sekä poskipäiltä vaaleita pisamia. Tallilla viihdyn yleensä rennossa hupparissa, mutta muuten olen yleensä nahkatakki niskassa ja tiukat farkut jalassa. Kaulasta löytyy aina onnenkoruni, eli hopeinen rippiristi ja korvista pienet hevosenkenkäkorvikset.
Luonteeltani olen ulospäinsuuntautunut ja avoin. Minussa on myös hieman perfektionistin vikaa, mutta pidän sen kuitenkin yleensä omana tietonani. Kaverit, perheenjäsenet ja muut lähimmäiset ovat kuvailleet minua vilkkaaksi, aina iloiseksi ja positiivisen elämänasenteen omaavaksi nuoreksi naiseksi, jolta juttua tulee suusta taukoamatta. Osaan kuitenkin myös rauhoittua tarpeen vaatiessa ja ihan vain kuunnella, mitä muut puhuvat.
Olen niitä ihmisiä, jotka viihtyvät paremmin maastoilemassa hyvässä seurassa, kuin valmentajan rääkättävänä pölyisellä koulukentällä. Rakastan yli kaiken aamuisia maastolenkkejä, pieniä päiväretkiä, vähän pidempiä vaelluksia, ja yöllä tähtitaivaan alla ratsastamista. Viihdyn myös paljon erilaisilla leireillä ja muissa "spesiaalijutuissa", perustunneilla tai valmennuksilla käyn nykyään melko harvoin.