|
Post by Víva on Feb 7, 2017 19:25:24 GMT
Fallacy Zel kwpn, tamma Ko: HeA , Re: 110cm
Ujo ja epävarma puoliveritamma, joka tarvitsee paljon rohkaisua ja hellyyttä. Ratsastaessa äärettömän pehmeä suustaan, yritteliäs ja reipas tapaus
|
|
Viivi
Uusi ihmettelijä
Posts: 6
|
Post by Viivi on Feb 24, 2017 8:18:30 GMT
25.3.2017
Saavuin tallille ensimmäistä kertaa. Näin edessäni punaisen tallirakennuksen ja sen vieressä maneesin, sekä yksityistallin. Olin ohittanut jo tarhoja, joissa oli muutamia hevosia ulkoilemassa näin aamulla. Kelloni näytti kymmentä ja ensimmäiset tunnit alkaisivat yhdeltätoista. En aikonut tänään ratsastaa, sillä Sallalla oli tunti ja halusin tutustua tammaan ensin hyvin. Ilma oli aurinkoinen ja lunta oli paljon. Pihan lumet oli luotu aamutuimaan, mutta päälle oli satanut muutama milli lunta. Pakkasta oli muutama aste.
Kävelin talliin ja pysähdyin ovelle. En tiennyt tallin käytännöistä mitään, joten päätin etsiä Vívan. Löysin hänet nopeasti viereisestä karsinasta siivoamasta. Tiesin, että siinä asui Fanni, kaunis yksityistamma.
''Olen Viivi, Sallan hoitaja'', sanoin Vívalle hymyillen, kun astuin karsinan ovelle. Hän nosti katseensa lantakikkareista ja hymyili minulle.
''Hei Viivi, olen Víva. Tervetuloa Vekaravaaraan!'' ''Onko Sallalla tänään tunteja? Mietin, että milloin on paras aika siivota pihatto?'' ''Salla on kahdella ensimmäisellä tunnilla, joten niiden aikana. Hertta ja Winnie ovat vasta toisella tunnilla.'' ''Voinko auttaa Sallan laittamisessa valmiiksi?'' ''Tottakai, Sallan ratsastaja Milla sanoi tulevansa vähän myöhässä.'' ''Autan sitten Sallan laitossa.'' hymyilin ja lähdin ulos.
Löysin ulkoa nopeasti pihaton. Salla oli tammakavereidensa kävelemässä ulkona ja piehtaroi usein, sen valkea karvapeite oli täynnä lunta ja ruohoa. Nappasin pihaton seinästä riimun ja -narun ja menin pihattoon sisälle, josta kävelin ulos pihaton tarha-alueelle. Vihelsin hevosia ja ne kohottivat päätään. Laitoin riimun selkäni taakse ja lähdin kävelemään vinosti Sallan luo, ettei se pelästyisi minua. Tamma nosti uudelleen päänsä tullessani muutaman metrin päähän siitä ja käänsi korvansa minua kohti. Ojensin käteni kohti sitä ja silitin hevosen poskea. Puhuin Sallalle rauhallisesti, kun laitoin riimun sen päähän. Lähdin taluttamaan Sallaa kohti porttia ja se seurasi minua oikein kiltisti.
Saapuessamme talliin, talutin Sallan pesukarsinaan hoidettavaksi. Kello oli varttia yli kymmenen, mutta koska Salla oli mustankimo, eli valkea, niin se oli päättänyt liata itsensä. Menin varustehuoneeseen, josta etsin tamman harjapakin. Palattuani tamman tykö, aloin harjata sitä huolellisesti ensin kumisualla. Likaa irtosi mukavasti ja tamma näytti nauttivan jonkin verran harjauksesta, koska se rentoutui ja pärskähteli välillä. Siirryin harjaamaan kovalla harjalla irrottamaani ruohoa, joka onnekseni lähti hyvin. Suin vielä pään huolellisesti riimunkin alta ja selvitin harjan, sekä hännän. Häntä oli aika hankala selvittää, joten laitoin siihen vähän selvityssuihketta. Puhdistin vielä kaviot hyvin ja pakkasin kaikki hoitotarvikkeet harjapakkiin takaisin. Talliin alkoi ilmaantua ratsastajia, mutta Víva sanoi, että Milla ei ilmaantuisi ennen tunnin alkua. Hän tulisi kentälle heti, eli minun ei tarvinnut etsiä häntä tallista. Hain satulahuoneesta tamman varusteet viedessäni sinne harjapakin. Nappasin matkaani yleissatulan, englantilaiset suitset ja suojat. Etsin ennen lähtöäni satulaan sopivan kauniin satulahuovan tamman omistamista huovista. Raahasin tavarat Sallan luo ja aloin varustaa sitä. Ensimmäisenä otin mustat suojat, jotka laitoin tamman joka jalkaan. Asettelin satulahuovan selkään ja laskin satulan paikalleen. Kiristin satulavyön ja tarkistin jalustimet. Viimeisenä oli suitsien vuoro. Tarjosin Sallalle kuolaimia ja se ottikin ne kiltisti suuhunsa. Nostin niskahihnan korvien yli ja nostin otsaharjan otsapannan yli. Kiinnitin turpa- ja leukaremmin sopiviksi. Tarkistin vielä varusteet kerran läpi. Laitoin riimun takaisin kokonaan tamman päähän siksi aikaa, kun menin katsomaan kelloa. Kello oli viittä vaille yksitoista ja tasalta piti olla kentällä valmiina.
''Viivi, laitatko Sallalle alkukäyntien ajaksi ratsastusloimen?'' Víva kysyi. ''Joo tietty.'' vastasin ja lähdin varustehuoneeseen hakemaan loimea. Palasin kädessäni puuteriroosan värinen loimi, joka oli saman värinen, kuin tamman satulahuopa. Puin sen pikaisesti Sallalle ja otin riimun hevosen päästä pois. Nappasin ohjat käsiini pois kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä kentälle.
Kentällä kaikki ratsastajat seisoskelivat ja odottivat ratsujaan. Luvassa oli kouluratsastusta ja tuntilistan perusteella paljon ympyröitä ja voltteja, mutta seuraava tunti johon Salla osallistuisi, olisi estetunti. Siksi olin laittanut sille yleissatulan, jotta varusteita ei tarvitsisi vaihdella. Asetimme hevoset kaartoon ja ratsastajat etsivät ratsunsa. Milla oli minua vähän pidempi sinihiuksinen tyttö, joka oli rauhallinen ja oikein ystävällinen. Pidin oikealta puolelta vastaan kun Milla nousi satulaan, ettei satula käännähtäisi. Hän kiristi satulavyön samalla, kun itse mittasin jalustimet. Salla seisoskeli paikoillaan rauhoittuneena, mutta odotteli kokoajan käskyä lähteä liikkeelle. Víva aloitti tunnin kaikkien hevosten ollessa valmiina, joten lähdin kentältä kohti tallia.
|
|