carrie
Uusi ihmettelijä
Posts: 5
|
Post by carrie on Oct 24, 2016 13:22:43 GMT
Tarinoita sinisilmäisen newforest tamman uudesta elämästä tuntiponeilun jälkeen.
Hoito-ohjeet:
Tarhaus: Tarhataan mielellään toisten hevosten kanssa mutta pärjää myös yksin. Loimitus: Sateella sisälle, ei loimea. Ensimmäisten pakkasten aikaan pidetään fleeceloimia, talcella alle -10 asteessa fleeceloimi, -15 asteessa toppaloimi ja -25 asteessa sisään. Liikutus: Juokseva martingaali ratsastaessa. Varustetaan käytävällä, molemmilta puolilta kiinnitettynä.
|
|
carrie
Uusi ihmettelijä
Posts: 5
|
Post by carrie on Oct 27, 2016 14:10:45 GMT
Hiljaa toimintansa lopettava ratsastuskoulu on todella surullinen näky. Tieto siitä ettei Myllykujan käytävillä parveilisi enään porukkaa oli jotenkin lamaannuttava. Kaarsin hevosautoni Myllykujan pihaan vain huomatakseni että tarhoissa oli enää vain kourallinen hevosia, eikä kentällä ollut ketään. Paikka kaipasi sitä onnen tunnetta kun joku nostaa laukan ensimmäisen kerran tai kun joku hyppää ensimmäisen ratansa. Tiesinhän että Myllykuja oli tiensä päässä, mutta kun kävin koeratsastamassa Voodia täällä oli enemmän elämää. Sammuttaessani auton tajusin ettei pihalla kuulunut ääntäkään. Talliin astuessani huomasin että Voodin karsinan eteen oli kasattu tamman varusteita sekä kirje. "Carrie! Emme ole valitettavasti itse paikalla, mutta löydät Voodin tarhasta. Hyviä vuosia!" Niinpä niin. Nostin vanhan ruskean yleissatulan käsivarsilleni sekä keräsin kaiken näköistä pikkutavaraa. Kuinka ratsastuskoulun ponilla voi olla noin paljon loimia? Kun sain tavarat pakattua päätin lähteä noutamaan itse ponia. Tarhassa minua odotti yltäpäältä mutainen loimen alle piilotettu Voodi. Tamma oli selvästi turhautunut vesisateessa seisoskeluun, muttei tallilla ollut vaihtoehtoa jättää sitä sisälle sillä talli huusi tyhjyyttään. Ei tammalla olisi kiva mököttää yksin sisällä. Syvän huokauksen saattamana poni seurasi minua talliin kohtuullisen kauniisti. Juuri kun sain sen kahdelta puolelta kiinni käytävälle se ymmärsi olevansa yksin. Sydäntä riistävä ja eksynyt hirnunta täytti tallin. Kiskoin litimärän sadeloimen pois tammalta ja vein sen tallin kuivatus huoneeseen. Koin järkevämmäksi jättää sen tänne sillä olin ostanut Voodille uuden. Vaihdoin myös tytön vanhan kuluneen riimun uuteen jossa on turvan päällä sekä niskassa pehmuste. Löysin käytävän reunalta pyyhkeen jolla kuivasin Voodin jalat. Harjasin tamman sekä letitin sen etuharjan. Kun lopputulos oli silmää miellyttävä oli aika laittaa kuljetussuojat sekä peittää tamma kaulakappaleellisella talliloimella. Sitten vaan naru kiinni riimuun, tallin ovi kiinni ja kohti uusia seikkailuja. Hei hei Myllykuja.
Ponin autoon lastaaminen oli todella helppoa, se seurasi minua kuin koiran pentu. Kun Voodi löysi heinäverkon, se ei edes huomannut kun suljin auton ja lähdin kohti uutta ja jännittävää. Vekaravaaraa. Olin kuullut tallista pelkkää hyvää. Muutaman kilometrin päässä tallista alkoi kuitenkin jännittää. Mitenköhän me sovitaan joukkoon?
Vekaravaaraan saapuessa huomasin että paikka oli edellisen vastakohta, pihalla näkyi monia upeita hevosia, kentällä oli tuntiryhmä. Uskoisin että olivat lopettelemassa sillä muutama hevonen oli hikinen sekä ryhmä siirtyi käyntiin. Isomman tallirakennuksen edessä seisoi myös suloinen mustankirjava shetlanninponi sekä kaksi ehkä 10-vuotiasta tyttöä jotka kovalla tuhinalla harjasivat ponia. Iso hevosautoni herätti tyttöjen sekä tuntiryhmän huomion. Harmaa vuonohevonen käytti tilanteen hyväksi ja lähti ravaamaan ympäri uraa. Nopeasti ratsataja kuitenkin taltutti ratsunsa uhman. Avatessani hevosauton luukkua Voodi havahtui uuteen paikkaan. Se huuteli kysyvästi ja liikehti levottomasti. Samalla sekunnilla kun sain Voodin ulos autosta tuntiryhmä talutti hevosiaan pois kentältä. Vuonohevonen huuteli tammalleni kutsuvasti, mutta Voodi oli jähmettynyt. Missä me oikein ollaan? Vivaksi tunnistamani nainen antoi nopeat ohjeet tuntilaisille ennenkuin lähti kävelemään minun suuntaani. "Moi! Sä oot varmaan Carrie. Mä oon pahoillani mut nyt on ainoo väli jossa mä ehdin ratsastaa Hollyn ennen seuraavan tunnin alkua niin tota. Siel yksityistallissa on teitä varten tyhjä karsina, vie poni sinne niin jutellaan myöhemmin." Nainen selitti ja lähti jatkamaan touhujaan.
Heti kun avasin yksityistallin ovenn minua tervehti iloisella hirnunnallaan noin 170 senttiä korkea läsipäinen kellertävä puoliverinen. Vähän hillitympää intoa hörisemällä osoitti vähintään kivitalon kokoinen kerman värinen hevonen. Tuo lempeän näköinen jättiläinen aiheutti minussa suuren tahtoisin halia olotilan. Säpäkän näköinen musta tähtipää tyytyi vain tuijottamaan meitä tiukasti. Voodi oli hieman hämmentynyt kaikista näistä uusista kavereista mutta uskon vahvasti että se sopeutuu nopeasti näiden upeuksien joukkoon. Kiinnitin sen käytävälle riisuakseni siltä loimen ja kuljetus suojat. Nopeasti päästin sen kuitenkin omaan yksiöönsä. Tamma teki siitä ripeästi kodin, vesiautomaatti toimi, nuolukivi oli sopivalla korkeudella sekä ruokakuppi oli paikallaan, mikäs sen mukavampaa. Jätin tamman oveen roikkumaan vielä tarvittavat loimet sekä teippasin loimitus ohjeen karsinan oveen vielä ennenkun lähdin. Lopuksi tarkistin vielä että tamma jäi tyytyväisenä uuteen kotiinsa. Siellä se nuokkui hyvin onnellisena siitä ettei tarvitse mennä ulos sateeseen.
|
|