|
Post by Víva on Jan 23, 2017 22:15:27 GMT
Tallipäiväkirja Vívan arkea ja mietteitä
|
|
|
Post by Víva on Jan 27, 2017 12:49:41 GMT
27.01.2017
Ulkona oli ihanan keväinen tunnelma vaikka elettiin vasta tammikuun loppua. Pakkasta oli tuskin nimeksikään ja linnutkin sirkuttivat iloisesti puiden oksilla. Pieni tuulenvire toi nenääni mukavasti kevään ja hevosten tuoksua, kun astelin ulos talosta.
Katriina oli tehnyt tänään aamutallin, joten sain nukkua pidempään. Mä en mitenkään nauttinut aikaisista herätyksistä, mutta en myöskään vihannut niitä. Olihan se mukava kuulla, kun hevoset hörisevät talliin astuessa, kun ne tietävät saavansa aamuruuat. Rauhallisissa aamuissa taas oli sitä omaa taikaa, kun sai heräillä kaikessa rauhassa, keittää aamukahvit ja lukea aamun lehti ilman minkäänlaista kiirettä.
"Huomenta", tokaisin Katriinalle, kun se kippasi lantaa kuorma-auton lavalle. "Huomenta, huomenta", nainen tervehti hymyillen. "Se aamutalli onkin sitten tehty, kaikki oli ok hevosten kohdalla", se jatkoi. "Hyvä kuulla", sanoin virnistäen ja jatkoin matkaani tallille. Tänään olisi taas pitkästä aikaa tunti, joka alkaisi tässä ihan pian.
Vekaravaarassa on tällä hetkellä erittäin vähän tuntihevosia, mutta se määrä kasvaisi piakoin. Mä olin nimittäin katsellut myytäviä hevosia, ja näillä näkymin talliin on tulossa hieno pv- ruuna, joka on loistava tapaus esteillä. Lisäksi mä olin kysellyt muistakin hevosista ja myös eräs kirjava risteytysponitammakin alkoi kiinnostaa.
Talliin astellessani ei mennyt kauaa, kun tuntematon auto kaarsi tallin pihalle. Ohjasin naista ajamaan pihattorakennuksen eteen, jotta auto ei olisi tiellä.
Lopulta nainen tuli tyttärensä kanssa tallipihalle. Tervehdin heitä ystävällisesti.
"Millä mä ratsastan tänään?", Erikaksi esittäytynyt nuorukainen kysyi. "Ajattelin, että voisit mennä Annie ponilla. Se on semmoinen kimo welsponitamma.", sanoin ja lähdettiin tarhalle, jossa Annie oleili. Olin ottanut riimunarun mukaan ja ojensin sen nyt tytölle.
"Haenko mä sen yksin?", se kysyi vähän empien, kun saavuttiin tarhoille. "Hae vaan, ne on tosi kilttejä kaikki. Katso, Annie onkin jo tulossa sinua vastaan", sanoin rohkaisten, jolloin tyttö lähti kävelemään ponia vastaan. Hetken päästä hän tulikin jo hymyillen takaisin.
Tallissa ohjeistin Erikaa laittamaan Annien pesukarsinaan molemmin puolin kiinni. Sen jälkeen lähdettiin katsomaan varustehuonetta ja annoin Erikan itsekseen etsiä oikeat varusteet, jonka jälkeen mentiin takaisin ponin luo.
Erikan harjaillessa ponia, keskustelin hänen äitinsä kanssa. Tyttö oli ratsastanut vasta vuoden, mutta hän oli kehittynyt hurjaa vauhtia, sillä hän käy kuuleman kaksi kertaa viikossa tunnilla.
Kun Annie oli harjattu, tyttö alkoi laittamaan sille satulaa, seuraavaksi suitset ja sitten oltiinkin jo valmiita. Erikan saadessa kypärän päähän ja ratsastushanskat käsiin, lähdettiin maneesille.
Maneesissa mitattiin jalustimet sopiviksi, jonka jälkeen Erika nousi ponin selkään jakkaran päältä. Alkuveryttelyiden aikana pistin maneesiin vähän puomeja, joita kaksikko saisi mennä tämän tunnin aikana. Sen jälkeen ohjeistinkin Erikaa jo nostamaan ravin. Annie lähti kuitenkin niin reippaasti raviin, että Erikalla oli vähän vaikeuksia pysyä kyydissä ja hidastaa ponia. Tyttö pomppi niin holtittomasti ravissa, että häneltä lähti jalustin jalasta ja hädissään hän myös veti ohjista niin, että Annie alkoi viskomaan päätään.
"Älä jää suuhun kiinni, hidastele kuitenkin sitä vähän, ohjaa voltille, noooin", ohjeistin.
Lopulta volttien myötä Erika sai ravin rytmistä kiinni ja lopulta myös siirrettyä Annien käyntiin. Kun Erika oli saanut jalustimensa takaisin jalkaan, lyhenettyä vähän ohjia, niin oli aika yrittää uudelleen ravia. Tällä kertaa Annie lähti reippaaseen, mutta hillittyyn raviin, jonka tahdissa Erika keventeli.
"Noniin, hyvä! Hyvin menee", kehuin.
Ratsukon ravailtua aikansa, kehotin Erikaa kokeilemaan laukkaa.
"Muista harjoitusravista", muistutin Erikaa. Hän yritti nimittäin nostaa laukkaa keventäessään. "Noniin, nyt anna laukka-avut", sanoin. "Nooin", hymyilin, kun Erika sai nostettua Anniella laukan. "Älä jää suuhun kiinni, hyväää", kehuin.
Lopulta oli välikäyntien vuoro. Erika sai mennä maneesin pari kertaa ympäri käynnissä, jonka jälkeen pyysin häntä siirtymään jälleen raviin.
"Aloitetaan kevyessä ravissa, puomit kaarevalla uralla. Tule tekemään suurta ympyrää minun ympärilleni, näiden oranssien kartioiden sisäpuolelle", ohjeistin. "Noniin, sitten ohjaat puomeille", jatkoin "Älä anna kaahottaa, pistä vaan voltille, nooin" "Noniin, nyt uudestaan", sanoin. "Näääin", kehuin.
***
Tunnin jälkeen Erika äitineen lähti tallilta. Tunti meni loistavasti ja puomien jälkeen me otettiinkin enää vain loppuravit- ja käynnit. Myös Erika oli iloinen tunnista ja hän ihastui Annieen valtavasti. Aikoi kuuleman tulla heti ensiviikolla uudelleen.
Mä päätin lähteä soittamaan pari puhelua hevosenostoon liittyen. Ehkä me saadaan ensiviikolla lisää tuntihevosia talliin. Ainakin kaksi uutta yksityistä oli tullut tässä viime päivien aikana Vekaravaaraan, aikaisemman yksärin jatkaessa. Olin pistänyt yksärit toistaiseksi päätalliin, koska siellä oli niin paljon tilaa. En siis viitsinyt laittaa niitä yksäritalliin, jonne ainakin osa tulee kyllä menemään jossain kohtaa, mikäli talli alkaa täyttymään omista hevosista, mutta toisaikseksi näin oli ihan fine.
|
|
|
Post by Víva on Feb 24, 2017 12:59:38 GMT
24.02.2017"Se saapuu tässä minuutin sisään", tokaisin Eskolle kiireisesti hymyillen, seisoskellessani tallimestarin kanssa tallipihalla. "Niin mikä?" mies mörähti kurtistaen samalla kulmiaan mietteliäästi. "Ostin hevosen" "Ostit hevosen? taas?" Esko katsoi mua ilmeellä kuin ei olisi uskonut. Se varmaan laski mielessään, että miten paljon olin viimeaikoina pistänyt hevosiin rahaa. Olihan ne pirun kalliita. "Ostin itselleni hevosen", selvensin. "Oh, sieltä se tuleekin", jatkoin nopeasti ja katsahdin tallia kohti lipuvaan valkoiseen hevoskuljetusautoon. "Minkä hemmetin hevosen sinä olet mennyt taas ostamaan?" mies kiivastui. "Itselleni pontentiaalisen kisahevosen", sanoin viileästi ja nostin hymyillen kättä kuljettajalle, viittoen häntä samalla jatkamaan tallipihalle saakka. "Miten sinulla riittää aika?", mies kysyi raapien ohimoaan huokaisten. "Helposti. Onhan meillä täällä Katriina, Anna, sinä ja Hannes", tokaisin. "Ja ainahan mä voin etsiä kisahoitajaa, jos tuntuu ettei aika riitä kisapaikoilla", lisäsin ja menin tervehtimään kuljettajaa sekä apukuskinpuolella olevaa naista. Juteltuani hetken aikaa heidän kanssaan, siirryttiin ottamaan Riffi ulos hevoskuljetusautosta, sillä tamma alkoi hermostuessaan potkimaan sen seiniä. Esko tuijotti Riffiä arvostelevasti, kärttyinen ilme naamallaan. "Mutta sehän on pieni", se kuiskasi mulle varovaisesti, ettei vaan myyjät kuulleet. "Miten se pärjää isoissa luokissa?", mies jatkoi rykäisten. "Se ei ole mikään GP- hevonen", sanoin. Eskon ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Mies oli sanomassa selvästi jotain, mutta hiljeni kuitenkin. "Käyppäs viemässä Riffi talliin, mun pitää keskustella myyjien kanssa ja allekirjoitella papereita", tokaisin tyrkäten tamman riimunarun Eskon kouriin. Murahtaen mies katsahti minuun, ennen kuin lähti tamman kanssa talliin. Viitoin myyjiä puolestaan seuraamaan minua. *** Myyjien lähdettyä käväisin Riffin luona. Tamma katseli karsinassaan valppaana ympärilleen pöhisten. Se näytti olevan ihan tyytyväinen tämän hetkisiin oloihinsa. Olihan Esko antanut sille heinät heinäverkkoon, ilmeisesti harjannut sen läpikotaisin, pistänyt talliloimen niskaan ja katsonut, että tamma on kuljetuksen jälkeen kunnossa. On se kyllä hieno hevonen, ei voi muuta sanoa. Tervetuloa kotiin Riffi!Riffin kuulumisia voit seurata tästä edes sen omasta päiväkirjasta.
|
|